United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei rukoile, että te säälisitte ja armahtaisitte häntä, sillä mitä hyödyttääkään kyyhkyn rukous silloin, kun hän jo verisenä riippuu petolinnun kynsissä, mutta hän tahtoisi teitä muistamaan niitä tuskia ja kärsimyksiä, jotka kerran tulevat katkeroittamaan viimeiset hetkenne sekä moninkertaisena kauhuna seuraamaan teitä toiseen maailmaan. Kron vaikeni.
Onpahan vaan eräs "neitsyt". Neitsyt? Eikö neiti? Tjah! En tiedä kuinka sanoisin. Gabriel vaikeni. Henrik jatkoi lehtien keräilemistä. Kun hän sitten kohottautui, kohtasi hän Gabrielin katseen, ja huomasi Gabrielin koko ajan tutkivasti tarkastelleen häntä.
Hirschwinkelin asukkaat eivät tosin ole niin lauhkeita kuin maatilan uusi isäntä; he selittävät arvoituksen omalla tavallaan, eivätkä keksi mitään lieventäviä sanoja amtmannin Mariasta, joka kaikkina aikoina päivässä tulee ja menee metsänvartian asuntoon jossa asuu aivan yksin mies ". Hän vaikeni.
Se taas vaikeni vähitellen; ylpeä ilo aaltoili sen rinnassa ja kerskaten se huudahti: "Kenenkäpä ääni on kauniimpi, ihastuttavampi kuin minun? Minä, minä yksin olen Jumalan laulun valtakunnassa! Kuka voi minulle vertoja vetää?" Tätä huutoa seurasi syvä hiljaisuus; mutta enkelien silmät synkistyivät ja heidän valkeat olentonsa kulkivat ohitse niinkuin vienot huokaukset.
Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynnä sä uinu!» Lauleli näin, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepeä liike kuului vain sekä naksutus uuraan heilurikellon. Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempeä sisko, herkkänä, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan. Saapui hän hymysuin, mut syrjään jäi, muka suuttuin, kun hämy synkkä se vain sekä mykkyys kohtasi häntä.
Minä olin edeltäpäin kyllä sanonut Naomille, mikä suuren juryn päätös tulisi olemaan. Hän kärsi rohkeasti tuota uutta iskua. "Joll'ette ole kyllääntyneet", sanoi hän, "seuratkaa minua myöskin huomenna vankilaan. Ambrose on silloin pienen lohdutuksen puutteessa". Hän vaikeni ja silmäili kaikkia päivän kuluessa tulleita kirjeitä, jotka makasivat pöydällä.
Juuri niin, Mihailovna, juuri niin, huusi Nabatof. Kauheaa vääryyttä kärsii kansa. Täytyy laittaa niin, ettei sille tehtäisi vääryyttä. Siinä juuri on koko meidän tehtävämme. Merkillisiä käsityksiä vallankumouksen tarkoituksista, sanoi Novodvorof ja alkoi äänettömänä ja vihaisena polttaa paperossia. Sen kanssa on ihan mahdotonta puhua, kuiskasi Kryiltsof ja vaikeni.
Mustalaisnainen vaikeni ja suuntasi katseensa oveen. Se avattiin äkkiä, ja Stiina-muori syöksyi sisään. Eukon kurttuiset kasvot olivat keltaisenkalpeat, ja koko hänen ruumiinsa tärisi. Mitä Jumalan nimessä on tapahtunut? kysyi emäntä, kasvoistaan päättäen hämmästyneenä. Niin, mikä siellä on? kysyi kreivikin; onko tuli irti? Missä palaa?
Maslova vaikeni ja ottaen astiat meni minne oli käsketty, mutta katsahdettuaan sidottuun poikaan, joka ei saanut nauraa, purskahti jälleen nauruun.
Norine oli avannut itkettyneet silmänsä ainoastaan raolleen, hän näki tuon pienen olennon epäselvänä haamuna, joka huusi ja potki. "Te otatte minulta hengen, viekää pois hän, viekää pois hän!" Vaunuissa vaikeni lapsi äkkiä; vaunujen keinuminen joko rauhoitti häntä tai pelkäsi hän pyörien jyrinää.