United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä hänelle kerrottiin, mitä oli tapahtunut." Näin sanottuaan meni Acte cubiculumiin ja toi hetken perästä taulun, jonka Aulus oli jättänyt. Vinitius luki ja vaikeni. Acte katseli hänen synkkiä kasvojaan ja virkkoi, ikäänkuin hänen ajatuksensa arvaten: "Ei, Marcus, se mikä on tapahtunut, on tapahtunut Lygian omasta tahdosta." "Vai tiesit sinä, että hän aikoi paeta!" huusi Marcus.
Ensi työksesi määrään, että pidät silmällä tuota miestä ja heti kohta minulle ilmaiset, jos saat tietää hänen täällä taikuuttaan harjoittavan. Vai pelkäätkö sinäkin häntä? En pelkää! vastasi Reita. Pastori nousi ylös ja kokosi kirjansa. Katsahtaessaan ulos porstuan ovesta näki hän Panun suorana ja ylpeänä astuvan jäälle päin.
Niilo oli vaipunut miettimiseen, joka päättyi sillä kysymyksellä kuin se oli alkanutkin: suostuisiko hän Knutin ehdoitukseen, vai menisikö hän pois?
Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänä arvelivat. Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen. Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti ... niin, kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä. Siitä juuri, todisti Auvinen. Ja niistä verkoista ja kaloista.
»Ihana Ione!» tämä virkkoi kohteliaasti ja olematta huomaavinaan hänen säikähdystään, »suojattini, holhokkini! Kas tässä kirjotus, jonka nojalla sinä joudut minun haltuuni!» »Musta egyptiläinen!» Ione huudahti väistyen ylpeästi syrjään, »mene pois! Sinä juuri olet veljeni surmaaja! Vai sinun suojaasi, sinun veristen käsien holhottavaksi tahdotaan nyt sisar uskoa! Haa! sinä kalpenet!
Oliko Andrélla, kun hän käytti tätä kieltä, tarkoituksena ainoastaan pitää muistissaan sitä, vai tahtoiko hän antaa nuoruutensa turhamaisuudenkin kainulaisille loistaa, ei varmuudella saateta sanoa, yhtä vähä kuin sitäkään kysymystä voidaan varmasti vastata, paistatuttiko André näillä kirjeillänsä ainoastaan omaa pojan rakkauttansa, jok' uskollisesti muisti isän iloittamisen velvollisuutensa, vai myöskin sen ohessa itserakkaudessansa, joka kernaasti tahtoi näyttää, mikä mies hänest' oli tullut.
Siihen tuli vielä lisäksi, että vieras herra usein käänsi kasvonsa pois, niinkuin hän olisi pelännyt tulevansa tunnetuksi, mikä seikka herätti kaartinupseerissa epäluuloa ja mustasukkaisuutta. Vai niin, vai ei hän tule kotiin pian? virkkoi vieras jälleen ilmeisesti pahoillaan. Ei! Hän kai sentään saapuu kotiin yöksi? Ei! Onko hän matkustanut jonnekin? On. Onko hän lähtenyt maalle? On.
Ja ikäänkuin liittonsa vahvistukseksi painoivat he suutelon lapsen huulille ja purskahtivat makeaan nauruun, johon lapsikin yhtyi. No, Anna, mitä sanot? Minäkö, äiti! kysyy tyttö yhä nauraen. Mitä mieluimmin teet, jäätkö kotiin äidin luokse, vai menetkö isän kanssa rautatielle? Lapsi katsoi vanhempiinsa vuoron perään eikä virkannut sanaakaan.
"No virk'elä mitään, niillä lähtee nyt sen verran, minkä vaan älyää ottaa..." sanoi Huima, vaan hyvin hiljaan, ett'ei heinäväki olisi kuullut. "Vai on ne nyt niin hinnassaan," ... sanoi Simo, hänkin melkein kuiskuttamalla. "On niillä hintaa! Nyt minä lähden taas ostamaan... Etkö sinä tiedä, mistä sais varman miehen ostamaan tuolta etempää Suomesta?"