United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jo rientää vahtimestari soitantoonsa vaipuneen taideniekan luo ... ihmisiä alkaa jo tulla ... ensimmäiset jo päällysvaatteitansa eteisholvissa puistelevat, ulkona on näet lunta ruvennut pyryämään. Näin toimittaa nokkela vahtimestari ja unelmistaan äkkiä toipuen katoaa nuori mustatukkainen mies äskeiseen viereishuoneesen.
Hän työntäytyi esille tungeskelevien matkustajien välitse, jotka kiirehtivät vahtimestarilta anastamaan kukin parhaimman huoneen numeron, ja esitti vaatimuksensa niin rähisevällä äänellä, että vahtimestari heti merkitsi hänelle hyvän numeron. Mille puolelle tämä huone antaa? hän kysyi. Kyllä se on tänne radalle päin. Ei, ei, antakaa toiselle puolelle, aamusella ei saa unta kun junat huutavat.
HURMERINTA. Ehkä kaikki veljeksiä? HILLERI. Kuusi niistä on veljeksiä. HURMERINTA. Onko nuohooja Hilleri teille sukua? HILLERI. Herra toimittaja, hän on aivan samaa lihaa ja luuta kuin minä. Minä olen nimittäin just nuohoojakin. HURMERINTA. Oletteko vielä muutakin kuin profeetta, nuohooja ja vahtimestari? HILLERI. Mitä vain milloinkin tarvitaan. HURMERINTA. Annetaanhan olla toisiin.
FIINA. Tietysti. Mutta mitä vahtimestari sillä tarkoittaa? HENTUNEN. Muuten vaan muuten vaan sanoin, hehehe! Onko vahtimestari ? Jassoo, tuossahan se onkin. Pian totivehkeet sisään. Senaattori on jo levoton kun ei saa tuutinkiansa. HENTUNEN. Paikalla, heti paikalla. AMELIE. No, hyvä että tapasin sinut, Pontus. Aijoin juuri tulla sanomaan että eiköhän jo olisi aika julaista kihlaus.
Sitten hän laulahtaa ääntään koettaen, keskeyttää, alkaa uudestaan, visertää, visertää. Vahtimestari sulkee ikkunat ja sitten kaikki kuuluu heikommin. Kun hän palaa, olemme yhä siinä. Hän kysyy hymyillen, mitä varten me seisomme siinä. Minua rohkeampi poika sanoo: "Me kuunneltiin teitä." "Onko teillä lippuja?" "Ei ole."
Vahtimestari ja hänen vaimonsa olivat, niinkuin ihmiset enimmäkseen, tavallansa nuhteetonta väkeä, tavallansa Jumalaa pelkääväisiä, sunnuntai-kristityitä, jotka otaksuivat, että kun he uhraavat pari kolme tuntia viikossa kirkonkäymiseen ja muutamia minuuttia aamu- ja iltarukouksiin, niin pitäisi Jumalan olla heihin tyytyväinen.