United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tässä minä seison ja rupatan vaikka kello on jo yli 12 ja herrasväki paikalla on täällä. Vahtimestari on hyvä ja odottaa siksi kuin HENTUNEN. Hm! Ehkä vien ensin nämä kirjeet tässä postiin ja tulen sitten uudestaan. Näkemiin asti vaan. FIINA. Hän pyytää teitä tulemaan passaamaan, se on hänen asiansa. HENTUNEN. Vai niinkö luulet. Mutta entäs jos ei minun puolestani passaisikaan, hehe!
Vaan maltas!... Käypäs ensin katsomassa, vieläkö tuo vieras herra nukkuu tuolla, vai lie jo herännyt." Vahtimestari astui varovasti kamariini. Minä laskin pääni metsälaukulleni, joka oli minulla tyynyn sijassa, ja panin silmät kiinni. "Nukkuu", kuiskasi vahtimestari, palattuansa konttoriin. Paksu mies jupisi jotakin hampaittensa välitse. "No käske nyt Sidor tänne", virkkoi hän viimein.
Itse. Siina hän itse kirjoittaa. Muutoin ei olisi käskyllä mitään voimaakaan." "Lähetättekö te nyt tämän käskyn hoitajalle?" "Emme lähetä. Itse tulee, niin lukee, se on: se luetaan hänelle; itse hän, näette, ei osaa lukea." Vahtimestari vaikeni. "Mitäs sanotte?" liitti hän, myhäillen: "eikös se ole hyvin kirjoitettu?" "Hyvin on." "Kyllä se niin on, ett'ei se ole minun oma sepittämäni.
Mutta sielläkään hän ei selittänyt sen enempää, vaan johdatti Antin vaatesäiliön luokse ja viittasi vahtimestarille, joka siinä tuokiossa löysi heidän päällysvaatteensa ja kalossinsa. Tuotte sen huoneen laskun sitten minulle, huomautti Antti ohimennen. Vahtimestari nyökäytti päätään ymmärtävästi. Samassa olivatkin he jo kadulla, hiljaisessa, talvisessa kuutamossa.
Tämän naisen yläpuolella se vahtimestari, jonka kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupäiselle kiiltosilmäiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof näki, että hänen oli puhuminen näissä olosuhteissa, kuohahti hänen mielensä niitä ihmisiä vastaan, jotka olivat voineet tämmöistä järjestää ja ylläpitää.
Paljon suurempi kiitos ja sydämellisempi ylistys on uskoa ja palvella kuihtumuksen, yön ja kuoleman keskellä. Minä tunsin muutaman köyhän kodin. Oli eräs vahtimestari, joka asui vaimoinensa ja monine lapsinensa erään kruunun suuren huoneuston maakerroksessa, jota huoneustoa hänen tuli lämmittää, pitää puhtaana ja hoitaa.
"No, herra kanslianeuvos ansaitseekin muita paremmin tämän arvonkoroituksen ja palkan lisäyksen", lausui vahtimestari nauraen. "Te olette sangen suuressa suosiossa ylhäisimmissä piireissä ja siellä tiedetään varsin hyvin arvostella väsymätöntä intoa, huolenpitoa ja rehellisyyttä, jota te, herra kanslianeuvos, aina olette osoittaneet.
'Minne päin meni tuo nainen? kysyin. 'Sitä en tiedä. Minä huomasin hänet, kun hän meni ohitseni, mutta minulla ei ollut mitään erikoista syytä kohdistaa huomiotani häneen. Hänellä näytti olevan kiire. 'Kauanko siitä on? 'Vain muutamia minuutteja. 'Eikö viittä minuuttia enempää? 'Ei, en luule olevan. 'Nyt te tuhlaatte aikaa, herra, ja joka hetki on kallis', huusi vahtimestari.
He menivät äidin luo. "Sanoppa äiti, eikö Elsamme ole kuitenkin oivallinen tyttönen? Hän on huoneuston vahtimestari ja vielä enemmänkin. Hän kerkii kaikkeen, tekee kaikki säännöllisesti ja on aina tyytyväinen, aina nöyrä ja aina iloinen. Mutta katso, nyt itkee hän, kun minä sanoin, että hänen täytyy myydä hyödyttömät lintunsa ja kukkasensa."
Kunnioitettava herra professori ja ritari, minä olen vaan koulun vahtimestari. Stobenius. Ooh, ooh! Vai vahtimestari vahtimestimestari! Niin, se on myöskin hyvin tärkeä toimi. Mutta missä ? Neiti Kortman. Pastori taitaa olla vähän pahoinvoipa. Lähetän heti hänelle sanaa. Stobenius. No, sillaikaa voimme tässä aloittaa toimitusta.