United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on Jumalan sana ja asia", kirjoittaa hän, "sentähden meidän rukouksemme varmaan kuullaan, ja Hän on jo määrännyt ja valmistanut sen avun, joka on meitä auttava. Tämä käy varmaan toteen. Sillä Hän sanoo: 'unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtaisi, en minä kuitenkaan sinua unohda.
"Eräänä pyhänä olin kirkossa, siellä istui Anna-Liisakin; hänen poskensa olivat käyneet kalpeata kalpeammaksi, ihonsa oli aivan läpihohtava, ja silmät niin, semmoisia en ole ennen enkä sittemmin nähnyt. Hän katsahti minuun kerran, vain ainoan kerran, mutta sitä katsetta en unohda, se oli puhtaan omantunnon katsanto, ja siinä kaikki hänen kärsimyksensä kuvattuna.
Kapteeni alkoi leikata kirjekuorta vanhasta harmaasta virkakirjeestä, kääntäen entisen sisäpuolen päällepäin. "Päällystakki ja kaulahinen ovat tässä tuolilla", sanoi rouva sisääntullessaan. "Tuossa! pane lakka ja sinetti rintataskuun, ett'en niitä unohda, muuten saan maksaa lakkaamisestakin." Kapteenin huono tuuli oli kokonaan kadonnut, kun hän kiireesti palasi postista.
"Sitten on vielä eräs seikka", sanoi työmies, joka tahtoi itse puhua, eikä olisi antanut Robertin ylevämielisen puheen häiritä omia ajatuksiaan, "niin, pastori älkää pahastuko, vaikka sanonkin luulevani että työmiehet ovat enemmän tosia kuin paremmat ihmiset, ja he ovat kiitollisia, eivätkä koskaan unohda hyväntekijäänsä.
Ja muista, että sunnuntaisin, kun tulet kirkosta, pistäyt katsomassa vanhaa Leenaa, siitä hän pitää hyvin paljo, äläkä myös unohda antaa Loonalle, torpparin vaimolle, kaakkua joka kerta kun meillä leivotaan ja vähän ryynijä ja lihaa silloin tällöin; ja hautoja, Sohvi, niitä tulee sinun myös hoitaa ja minun tähteni joskus kiehkuralla koristaa."
"Kiitä Herraa, sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän sinulle tehnyt on", kuiskasi vanha värisevin huulin. Voi rakas neiti, kun me kerran oikein perinpohjin käsitämme Jeesuksen armon, niin ei meidän tarvitse huolehtia. Hän on lahjoittanut elämänsä meidän syntisten tähden, kuinka hän voisi unohtaa sen vähän, mitä tarvitsemme maallisen elämämme ylläpitämiseksi.
Kapteeni tyhjenti toisen puolen pitkästä ryypystään... "Ohhoh!" hän nosti lasin ylös ja katsoi sen läpi, kuten hänen tapansa oli... "Mutta, tiedättekö, hänessä oli kuitenkin jotain kummallista. Katsokaas, senlaista, joka aina näyttää olevansa maalta kotoisin, ei kutsuta edes korttiseuroihinkaan... En unohda koskaan sitä, kun hän ensi kertaa piti meille luentoa perpetuumista!
Oi mun äitini, katsahda pyhän asuntosi akkunasta alas onnettoman tyttäres puoleen ja lievitä mun isäni mieli! Mutta ei! vaan sä unohda koito lemmittys, hän unohda, hän unohda ja ole ilonen taas. Enhän tahdo elos valkeutta himmentää, en tahdo, kaunis Kilian! KILIAN. Miksi riehut? SELMA. Oi Kilian! KILIAN. Mikä on sun murhees? Sano; ehkä voin sen siirtää.
VIKTOR. En minä sinua ikänäni unohda en sinua enkä sinun kovaa kohtaloasi. Se tulee tästä lähtein aina painamaan minua. Enkä luule, että koskaan tulen tuntemaan itseäni onnelliseksi minäkään, muodostukoon sitten tulevaisuus kuinka edulliseksi tahansa. Niin syvästi on tämä minuun käynyt. SYLVI. Rakas, armas Viktor sinä pidät minusta vielä? Voitko aavistaa, kuinka tuo on suloista kuulla.
Minä olen jo pukeutunut, ja nyt minun täytyy sanoa jäähyväiset, virkkoi näkymätön hieman vapisevalla äänellä; ojentakaa minulle tästä lehtien välitse kätenne, saadakseni puristaa sitä kiitokseksi suuresta palveluksesta, jonka olette minulle tehnyt, ja jota en koskaan unohda.