United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huudettiin Schantzia säveltämään siihen musiikkia, mutta siihen hän ei ollut taipuvainen, vaan lupasi tehdä sen myöhemmin ja antaa yhden kappaleen sitä muistoksi itsekullekin meistä; tuleeko se ja milloin, en tiedä.» »Varmastikaan ei kukaan unohda tätä yötä. Ja kuinka sydämellisiä nuo ihmiset olivatkaan minulle!
Kun pastori nousi, katsoi hän häneen ylös: Hyvästi nyt, herra pastori, älkää olko ollenkaan levoton minun tähteni, sillä kun hätä on suurin, on apukin lähin, minä alan jo tuntea Jeesuksessa Kristuksessa saavutettavan rauhan esimakua. Herra kätkeytyy ainoastaan hetkiseksi, mutta hän ei unohda meitä, kenties hän tahtoikin antaa minulle juuri tämän opetuksen.
Minä pidin asian mielessäni, sillä minulla on sellainen luonto, että en hevillä unohda sitä, mikä elävästi on mieleeni vaikuttanut. Päivä kului ja myrsky yhä raivosi. Iltahämärässä tuuli vihdoin asettui, ja kun lähdin luolasta ulos katselemaan ilmaa, niin läntisellä taivaanrannalla pilvet alkoivat hajota.
Bertelsköld meni. Rakastaako hän tuota tyttöä? kysyi Ebba-kreivitär, nuorukaisen mentyä. Valitettavasti näyttää siltä, vastasi huolestunut äiti. Mikä onnettomuus! Mutta hänet on pelastettava. Eeva mitä aikonetkin tehdä älä unohda, että mekin olemme olleet nuoria, ja että mekin olemme rakastaneet ja kärsineet! Eeva-kreivitär puristi ystävänsä kättä.
Erotessaan heistä seuraavana aamuna Pietari otti heiltä lupauksen, että jos he tarvitsisivat hänen apuansa, he tulisivat hänen kotiinsa, ja jos tulisi ikävä yksin, he olisivat tervetulleet viettämään jonkin aikaa hänen luonansa. Tietenkin suomalaispojat tunsivat liikuttuvansa Pietarin puheesta. He vakuuttivat, etteivät unohda, mitä hän jo oli tehnyt heidän hyväkseen.
Ehdotus tuli aivan odottamatta, mutta ennenkuin ehdin vastata, oli Baskerville tarttunut käteeni ja puristi sitä sydämellisesti. "Siinä tekisitte ystävän työn, tohtori Watson", sanoi hän. "Te näette kuinka laitani on, ja tiedätte melkein yhtä paljon asiasta kuin minä itse. Jos tahdotte seurata minua Baskerville Halliin ja auttaa minua vaikeuksissa, niin en sitä koskaan unohda."
"Minä sanoin: 'Tekös te olette siinä, armollinen prinssi? ja siihen tuli vastaus: 'Kuka minua sillä arvonimellä pilkkaa? Minä kysyin häneltä voisinko häntä jollakin tavoin auttaa, enkä unohda ikinä minkälaisella äänellä hän vastasi: 'Ruokaa!! Ruokaa! Minä kuolen nälkään! Ja sitten tulin tänne sitä teille virkkamaan. Mitäs me nyt teemme? Pitääkö huutaa talon väki liikkeelle?"
Yhä huokailen, onneton, orjuuttain oli linna ja linnassa impi jos huolisi joku mun huoliain, sois kantelo kaunihimpi.» Hän lauloi näin, hän näkyi näin oli saari ja saaressa linna hän elämän onnesta orvoksi jäi, oli laulu hän Suomen rinnan. Hän suloinen, hän suruinen, hän ijäti itketty, ainoo, jota uneksin ain, jota unohda en, min muisto mun mieltäni vainoo. Me oomme kuin luolassa ahtaassa.
Ja nyt hyvää yötä, älä unohda kynttilää, ja sitten kuule Marit! älä unohda herättää minua varhain huomenna, niin olet kiltti. Oi, mikä päivä meillä on ollut tänään". Ja neito vaipui unen helmaan ja näki suloista unta, mutta Marit kulki liehuva kynttilä kädessä kylmän käytävän läpi. Huomenna siis neito aikoi häntä ripittää.
Mutta Lyyli raukka hän seisoi toivotonna, tätä ei hän odottanut. Haikeasti hän huusi vielä Mikin jälkeen: »Oi Mikki, unohda minut, vaan älä luule minusta sitä, että tavarain tähden sinun morsiamesi olin!» Mikki ei häntä tahtonut kuulla, hän oli mielestänsä kovin loukattu. Lyyli väänsi tuskissaan käsiänsä; hänen päätänsä poltti, hänen ruumiinsa vapisi, kun hän riensi kotiin päin.