United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syödessään mansikoita kertoi Jussi: Tuolla Kotanurmen ladossa me makasimme ja hyvältä uni maistuikin. Minä olin osunut katonrajassa olevan pääskysen pesän kohdalle. Nuo sievät linnut olivat heränneet aikaisemmin kuin me väsyneet ihmiset. Aamusiivouksia tehdessään pudotti pääsky-emo jotakin korvaani. Minä luulen kuitenkin, ettei hän sitä ilkeydestä eikä tahallansa tehnyt. Vahingossa lie tipahtanut.
Tuokion perästä tointui Antti kuni horroksista ja näki edessään Juken verissään ja hoiperrellen hätäisesti pakenevan ihmisten turviin ja ruikuttavan kuni satimesta päässyt riekon poika. Nyt Antin järki palasi, sielu sai elon voiman, sydän omisti tunteensa ja mieli palveli sielua. Nyt hän kauhistuen käsitti, että kuitenkin toteutuu se kamala uni.
Kolmeen viikkoon ei maistunut ruoka eikä uni. Jos tappaisin itseni, ajattelin. Mutta pitäisi kuitenkin tästä viheliäisestä elämästä päästä parempaan siihen, josta olin jo tuntenut esimakua. Mutta ei sanota missään, että itsemurhaaja tulis autuaaksi. Ei Juudaskaan päässyt taivaasen. Sitä ei sanota. Rosvot ja muut murhaajat sinne pääsevät, kun vaan katuvat ja uskovat.
Tuntui kuin olisi nukuttanut, vaikka hän hyvästi oli maannut yönsä eikä sinä päivähä vielä voimiaan millään väsyttänyt. Mutta mikäpä häntä esti nukkumasta, jos uni maittoi kerran. Hän ummisti silmänsä ja herkesi liikkumattomaksi kuin kuollut. Mitä, kun vaipuisikin näin ikuiseen uneen! Ettei enää tietäisi mitään, ei tuntisi, ei ajattelisi. Miksei?
Pyhä on uni, ajatteli hän, purskahtaen itkuun, mutta tietämätöntä on kuka tämän jälkeen saa nukkua muutoin kuin kuoleman uneen.
Heidät kutsuen koolle hän alkoi mielevin aikein: "Ambrosiaisess' yöss' uni, kuulkaa, ystävät, mulle ilmestyi jumal-entehinen; näkö, hahmo ja kasvu sill' oli kaikin päin jumalaisen Nestorin lainen. Astahtain pääpohjiin näin uni haasteli mulle: 'Nouse jo, Atreun poika sa, valjakonsuistajan aimon! Nukkua ei yli yön sovi miehen johtavan, joll' on kansat kaittavanaan sekä paljon tointa ja huolta.
Tämä nyt pane mielees. Noin uni virkkoi entäen pois. Jopa valveuduin sulo-uinaelusta. Saatava meidän akhaijit siis tamineihin on taiston. Mun paras ensin heitä on kuitenkin koetella, käskeä karkkoamaan moniteljoin täältä jo laivoin; kohdastanne te taas kokekaa kukin hillitä heitä." Lausuen noin taas istuutui.
Tuon näki mielissään kehotellen, kiittäen vanhus, näin sanat siivekkäät hän heille jo laati ja lausui: "Valppaat, lapseni, noin yhä olkaa, kaikk' uni kauas karkotkoon, ett' ei vihamies saa ilkkua meitä."
Taas jo, vetten lailla viihtyin, sävel rantaan raukeaa: Jubilate, Amen! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin sa ihaninnaan haipuu. Kuin tähti lennossaan, kuin kukka tehden terää, niin toiveet katoo, kuihtuu vaan ja hukkuu, kun ne herää. Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu! Ken siis unelmois, kun uni kesken kätkee?
Viimeinen uni alkoi taas tämän maailman kärsimyksistä. Hän oli kuulevinaan kuinka hiiren hampaat purivat rautalankaan. Hän näki hiiren silmät rautaverkon läpi.