United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä ei suorastaan uskalla enää ajatellakaan niitä vuokria". Heikki punastui ja näytti onnettomalta, mutta Alma rouva kertoi tyynesti kuinka hän ja Heikki molemmat ihailevat Björnsonia, ja mitä nerokkaita ajatuksia sanottu runoilija tuon tuostakin tuo esiin. Tuommoisia kohtauksia sattui alituiseen, mutta Heikki ei ottanut niihin tottuakseen.
Mitä niistä nuorista on tähän aikaan, jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! sen vain tiedän, että onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa nuoret ne ovat tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhan-puoleinen hän paikkansa pitää". Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruo'alta, ja muut kaikki tekivät samoin.
Hän otti nyt ukon käteen kiinni, lausuen: »Oi, kuinka paljon ristejä ja viivoja kädessänne on! Kah! Tässäpä näen, että teillä on likeisiä sukulaisia tässä pitäjässä hm, mutta mitä tuommoisia juttelen, itse asianne parhaiten tiedätte.» »Mitä, oletteko tietäjä?» kysyi ukko. »Hm, vähän yhtä ja vähän toista tiedän enemmän kuin muut.
Olisi hänestä woinut tulla korkeintaan semmoinen, että olisi woinut ehkä kurjan henkensä elättää, jos olisi pysynyt koulusta poissa, mutta nyt ei hänestä tule kuin kurja muiden elätti. Tuommoisia puhui isäpuoli lakkaamatta ja peittelemättä ja hän piti poikaa suorastaan semmoisena kiusankappaleena, joka syyttä tarpeetta on juurtunut hänen niskoillensa.
Laillisella tavalla oli siis mahdoton tuomita heitä kuolemaan; mutta voi monella tavalla kiertää ja polkea lakia. Voisihan kokoonkutsua, kuten natsarealaista tuomitessa, salaisen neuvoston, turvaantua maaherraan, huomauttaa roomalaiselle vallalle vaaralliseksi ja vastenmieliseksi, jos ei tuommoisia henkilöitä poisteta j.n.e.
Mutta hupaistapa olisi häntä nähdä huomenna, kun hän taas varmaankin tulee postia hakemaan ja tavallisuuden mukaan huutaa Helyä eikä näekään 'söötä vaakra likkaa', vaan sen sijasta Taaven-muorin rypistyneet kasvot.» »Mitäs tuommoisia turhia lärpöttelet. Vihdat ovat nyt valmiit, mennään kotiin», sanoi Hely. »Mennään vain», virkkoi Hanna, »ja vie terveisiä Martille». »Kyllä!
He ovat täällä, voi, silmänräpäyksessä he ovat täällä ja näkevät sinun. Elä inttaile, Mauno, vaan tottele minua! MAUNO. Ei, elä pyydäkään! Sen verran minussa kumminkin ylpeyttä on, etten tuommoisia nahjuksia pakoon lähde. Hän on mennyt joko niemeen tuonne taikka taloon. ANNA. Nyt he jo ovat täällä. Voi, Mauno, sinä et minua rakasta, et vähääkään MAUNO. Enkö minä sinua rakasta, Anna?
Hänen, jota ei kukaan uskaltanut vastustaa, täytyi kuulla tuommoisia sanoja vaimoltansa, joka oli niin halventanut itseänsä hänen edessään ja jonka hän oli mielessänsä ihan tomuun asti kukistanut. Hän malttoi kuitenkin mielensä ja läksi huoneesta virkkamatta sanaakaan.
Heittäkäät nyt kiväärinne nurkkaan ja käykäät saunaan lapsen-synnyttäjän kanssa; ei, vaan saunan taakse, sillä onpa muotonne kuin syymäkivi siellä, jonka päälle tuskin iljen sylkeä. TITUS. Syymäkivi? Minussa ei ole ollut syymää sitten piennä lapsena. Pidä suus kiin vaan, poika. POIKA. Tuommoisia miehiä! PATRIK. Sinä riivattu! Kyllä sinun opetan vielä.
Sitä paitsi», lisäsi hän hiljempaa, »totta puhuen, en viihtyisi linnassa, missä karsikkopuu kasvaa tuommoisia terhoja, jommoisia tuolla näkee.» »Kyllähän arvaan mitä tarkoitat», sanoi ranskalainen; »mutta sano asiasi selvemmin.»