United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Synti, kirjan-oppinut orpanani," vastasi Ewelyn, "on sana, jota sivistyneissä seuroissa ainoastaan käytetään sunnuntaisin, kun jotakin kirkkorukouksista kerrotaan. Mokoma sana ei ollenkaan kuulu jokapäiväiseen puhekieleemme." "Tapahtuuko tuommoisia hirveitä asioita useasti?" minä kysyin. "Eipä juuri joka päivä," vastasi Ewelyn kuivakiskoisesti.

Hän kärsi sanaakaan virkkamatta kaikki mestarin pistopuheet ja antoi hänen kertoa, kuinka hän usein ennenkin oli huomannut, miten nälkä mukavasti pehmittää tuommoisia itsepintaisia nuorukaisia. Vanha herra oli mielestänsä hyvinkin viisas, mutta ei vähintäkään aavistanut, mikä mahti oli nuorukaista taivuttanut.

Ottaessaan jäähyväisiä mieheltään ja tyttäreltään nyökäytti hän päätään paljonsanovasti ja kuiskasi kavalasti hymyillen: "luottakaa vain minuun, minä kyllä tiedän, mitenkä tuommoisia on kohteleminen."

Laskettuaan kuppinsa pöydälle hän sanoi: Mitä ainetta noissa teidän kellonvitjoissanne ovat nuo säteilevät tähdet? En tuommoisia ole ennen nähnyt. Lilja otti povestaan kellon käteensä ja sanoi: Ne ovat jalokiviä. Tahdotteko nähdä tätä kelloa?

Ja mitä sinä teet kultapalasilla? Mistä saat kultapalasia? Kuinka voit noin huolettomasti jättää niin paljon rahaa lukottomaan huoneeseen? kysyi jälleen vanhus, ja hänen silmänsä kiiluivat. Se on vain turhanpäiväinen palanen. Tuommoisia jonninjoutavia kimpaleita teemme joka päivä, sanoi Paul hymyillen. Teette? Teette? kertoi ukko. Mitä se merkitsee? Tämähän on puhdasta kultaa?

Hakekoon paikan muualta itselleen. Kyllä niitä aina sitte kesäksi tuommoisia saa», sanoi emäntä. »Saapihan tuo nyt muutaman päivän olla», sanoi isäntä. »Olkoon hautajaisten yli. Mutta sitte saa mennä. Menköön kirkonkylälle. Siellä aina tuommoiset tytöt työtä saavat.» »No, eipä tuolle muuta taida osata», sanoi isäntä ja läksi pirtistä.

On niitä tuommoisia herroja ennenkin nähty, rehenteli jo isäntä vastaan ja loittoni vieläkin, sillä hän tunsi rohkeutensa sitä mukaa kasvavan, kuta kauemmaksi tuli. Mitä? sanoi kiivas herra ja otti askeleen sinnepäin, mutta sitten hän kuitenkin kääntyi hollimiehen puoleen, joka toi tallista hevosensa: Valjasta vain omien kärryjesi eteen, mies! Eikö isäntä annakaan kiessejään? kysyi tämä.

"No niin,", sanoi hän, "sinä olet siis muuttanut mielesi? Niinpä minä tiesin kyllä, että sinä et ole niin aivan kehno. Mutta aina ne tekevät tuommoisia mutkia, nuo nuoret... Noh, hyvä. Niin pian kun vaan sanot: 'kylläkin', niin olet sinä vapaa. En ole koskaan ollut kova sinulle. Tahdotko?" Gunhilda painoi kasvonsa käsiään vastaan eikä hiiskunut sanaakaan; mutta vouti kyllä näki miten hän vapisi.

Kuulitko, kun nytkin kuului kiljuva ääni: 'Lintu Hermanni ja perkele suuressa palatsissaan Jahtirannan Kaisa sylissä'. Juuri itse rietas kai niille tuommoisia korviin kuiskii. Ja vielä tuon Kaisan mennyt olento vedetään mukaan."

Suuri liikunto oli kansassa havaittavana. "'Tietysti, väkijoukot ovat aina hetaita liikkumaan, sanoi kenraali, 'kumminkin kun joku konna viedään hirtettäväksi. Tuommoisia pitäisi toimittaa kaikessa hiljaisuudessa, ankaruudella ja lujuudella.