United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Shto karable jest mitä laivoja ne ovat?» kysyi heistä toinen. »Nashij meikäläisiä» vastasin minä. Sen jälkeen käskin toisen rakuunan ratsastaa kapteeni Arkaroffin luo ja pyytää häntä tulemaan laivaamme sekä tuomaan tullessaan luotsin, sillä meidän oli määrä purjehtia Turkuun, mutta emme tunteneet väyliä.
Päälliseksi pyysivät he että tekisin heille vielä paljon semmoisia pieniä talous-astioita ja muita leikkikaluja, sillä pastorilla oli paljo pieniä lapsia, ja että rupeaisin tuomaan heille lattiahakoja kahdesti viikossa, jonka pyynnön ilomielellä lupasin täyttää.
On kai siellä, Elli, kaikki, mitä tarvitaan? On, minä lähetän vain palvelijan tuomaan juomavettä. Kiitoksia vain, kyllä minä tulen hyvin toimeen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Pastori oli heidän seisoessaan porstuassa ottanut rouvaansa vyötäisistä, josta tämä heikosti koetti irtaantua. Olavi oli jo ennenkin huomannut, että hän luultavasti ujoudesta koetti välttää miehensä lähestymistä.
Kun hän oli sinne astunut, näytti minusta kuin hän olisi etsiskelevin katsein tähystänyt ympärilleen ikäänkuin viimeisessä silmänräpäyksessä hakien silmillään häntä, ratsumiestä, joka lennähtäisi paikalle tuomaan armahdusilmoitusta, sillä niin uskoi armollinen herra varmasti tapahtuvan. Mutta oi onnettomuutta! Ratsumiestä ei tullut, oli niin hiljaista kuin Herran huoneessa.
Minä menen ja kirjoitan uuden ja oikein kauniin, niin ideaalisen, ettet sinä koskaan voi niin ideaalisesti puhua. HURMERINTA jää katsomaan kanttorin jälkeen. Hyvää päivää! Oo, rouva Danell! Anteeksi, minä en huomannutkaan. Hyvää päivää! ROUVA DANELL. Minä nyt tulin tuomaan teille sen, mitä pyysitte. Mitä! ROUVA DANELL. Muistinko väärin? Viisisataa te sanoitte, vai olenko muistanut väärin?
Ettehän te jää yksinänne, ja senpä vuoksi minä olen joutilas lähtemään. Ollaanhan pois, kyllä minä pidän huolen, ettet jää mitättömälle osalle, jos sitä pelkäät. En minä sitä pelkää, jos ei muuta olisi. Mikä se sitten enemmän? arveli vanhus. Tuomaan mielessä olisi ollut paljonkin, mutta hän antoi sen jäädä mainitsematta.
Lähdetään soutelemaan, Aini, tuo vene tänne, niin minä tästä yhtäkkiä hypähdän siihen. Kyllä minä airot hoidan, järvihän on ihan tyyni, ei tunnu pienintäkään tuulahdusta, oi, tule nyt, Aini, se olisi niin hauskaa, niin kovin, kovin hauskaa! Ja hän kääntyi Ainiin kädet ojennetuina, ikäänkuin odottaen, että tämä heti lähtisi venettä tuomaan. Vaan Aini jäi seisomaan hymyellen toverinsa innostukselle.
"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pitänyt luonanne pientä karkuria; minä olen tullut häntä kotiin tuomaan hän on minun omani!" Siitä selkeni asia Ilse rouvalle. Hän kavahti seisomaan, veitsi, kuoret, perunat, kaikki putosivat hänen esiliinastansa kivilattialle. "Oi, Herra Jumala, sekö siis oli koko tauti?" Hän löi kätensä yhteen.
Isä tuli tuomaan sialle ruokaa, näki omansa, ei ollut uskoa silmiänsä, varmistui toki ja vannoi: »Vai tiellä sie syötävä oot ja ehität ihtiis koko yökauven!» Ja varmoin käsin tarttui hän esikoisensa niskaan kiini, veti sen pois pahnasta, antoi tarpeellisen kurituksen takkavihdan tyvellä ja vei tupaan valmistautumaan sille opintomatkalle, jolla hän on kohonnut miltei kaikkia aikalaisiansa ylemmä.
Eräänä päivänä heinäkuussa pysähtyivät taas vaunut tuvan kohdalle; herra laskeutui maahan, nosti alas pikku pojan ja taluttaen häntä kädestä tuli ovelle. "Saisiko täältä mitään juotavaa?" kysyi hän; "Ahasverusta janottaa niin kovasti." "Ester, menes tuomaan vettä lähteestä", sanoi mummo pikku tytölleen, ja tyttö meni. "Onko hänen nimensä Ester?" kysyi matkustavainen herra.