United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tiesin tien, jota myöden hänen oli määrä tulla, ja kävelin pian pitkin sitä kohdatakseni häntä. Ennen pitkää näkyi joku etäältä, ja pian minä tunsin sen Em'lyksi, joka vielä oli vähäinen varreltaan, vaikka hän oli kasvanut.
Eilen en vielä tuntenut vaaraa, mutta tänään minun täytyy se sinulle sanoa, sillä olethan sinä minun isänäni, ja kehen muuhun maailmassa turvautuisinkaan? mutta tänään olen tietänyt välttää hänen silmäyksiänsä ja kuitenkin tunsin juhlan pitkinä, loppumattoman pitkinä hetkinä, että hänen silmänsä lakkaamatta etsivät minun silmiäni.
Alamainen olen, Vetoan lakiin: valtamiest' ei suoda, Siks itseni mun täytyy vaatia Omani, synnynnäinen perintöni. NORTHUMBERLAND. Liiaksi herttuaa on nujerrettu. ROSS. Hänt' oikeuteensa tulee teidän auttaa. WILLOUGHBY. Katalat hyötyneet on hänen maistaan. YORK. Englannin loordit, suvaitkaahan kuulla: Nuo langon solvaukset hyvin tunsin, Ja koin, min voin, hänt' auttaa oikeuteensa.
Ula oli sen vuoksi osoittanut suurta älyä tätä tuumaa keksiessään; ja koska hyvin tunsin hänen taitonsa kasvojen vääntelemisessä, oli mielestäni syytä toivoa, että hänen aikeensa onnistuisi.
Minä tunsin Riigassa erään herra Florestanin, jolla oli oivallisinta silkkivaatetta myydä, ja kaunis oli hän! ... ei vähemmin kuin te. Vaan voi kuin olette soreavartaloinen, juuri kuin oikea venäläinen sankari!
Enkä kieltää taikka myöntää mitään, jota ei kieltänyt tai myöntänyt sisin tajuntani, enkä antaa itsestäni pois mitään, jonka tunsin elimellisesti kuuluvan siihen. Lupasin itselleni olla vain suora ja rehellinen, en muuta.
"Voi, voi!" huokasi Lyyli itkien, "mitä hän aikonee tehdä. Minä näin hänen kasvoillaan ja tunsin äänessään jotakin ilkeätä ja kavalaa. Voi! Hän ei ole enää minulle isä, hän on vierasta hirmuisempi. Se on viinan ansio!" Hän jäi kammariinsa yöksi, joka hänestä tuntui i'ankaikkisuuden mittaiselta. Isäntä meni vieraansa luokse nauraen. "No, miten ovat asiat?" kysyi Matti.
"Nuoruuteni innossa ylpeilin siitä, että tunteeni olivat syvät, jäntevät ja tuliset, minä ylenkatsoin maltillisuutta enkä tahtonut tunnustaa muuta lakia kuin omaa tahtoani; minä tunsin olevan siivet ja tahdoin lentää, minä tahdoin nousta kaikkien ylitse ja lankesin!
Kun minä vuonna 49 jo vanhempana miesnä marssin Radetzkyn kanssa, tunsin samaa iloa kuin ensi kerrallakin.
Tunsin itseni vieraaksi ja vähän väliä valtasi minut synkkä epätoivo. Päivä oli jo kulunut pitkälle, saattoi olla noin kello yhdeksän tienoissa aamulla, kun harhailuuni väsyneenä olin viimein pysähtynyt maanpuolelle kaupunkia muutaman muhkean rakennuksen edustalle.