United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tavallista kulkua myöten tulimme Lykian kaupunkiin Myraan ja täällä tapasin yhden Alexandrian haahden, joka oli matkalla Italiaan, viljalla lastattuna. Tähän laivan me kaikki nousimme."
Nämät tee-leivät olivat vallan oivallisia, ja me söimme niitä lämpöisinä, oitis kun ne uunista otettiin; syödessämme iloitsimme oikein sydämellisesti, yksinkertaisella tavallamme, ja tulimme siihen päätökseen, että keitto-arina ja uuni olivat varsin oivallisia. Vaimoni ensi-toimia oli ruoka-huoneen somistaminen.
Meit' ääni johti, tulen tuolta puolen mi lauloi; ja me tarkaten vain sitä tulimme liekeistä nyt nousukohtaan. »Venite benedicti patris mei» sisältä valon soi niin kirkkaan, että mun voitti se, ei sietää silmä voinut. Soi vielä: »Päivä painuu, ilta lankee; siks älkää viipykö, vaan kiirehtikää niin kauan kuin ei tummu lännen taivas.»
»Tulimme tuulien, tähtien teiltä tuomahan valkeita viestejä heiltä.» Kuinka kuuluvi viestinne? »Näe ja katso ja kuuntele!» Ymmärrä teidän en kieltänne mykkää, vaikka se tuhanten tuskia sykkää. »Tulimme tuomahan unhoitusta, kaivannee sitä maailma musta.» Liian on viestinne varhainen! »Varromme, siks kuin on hetki sen.» Taidatte saada vartoa kauan, aika on myrskyn, aika on rauan.
Kun kerran tulee tutuksi venäläisessä perheessä, niin pidetään silloin jo melkein kuin sukulaisena. Kuinka sellaisia tuttavuuksia tehdään, tahdon lukijan luvalla seuraavilla riveillä kuvata. Matkalla Minusinskiin tulimme me juoneiksi teetä eräänä aamuhetkenä eräässä talonpoikaisperheessä Kargatski nimisessä kylässä. Talonväki oli erittäin ystävällistä.
Niin, ja sitten tapasin minä myös sinun entisen vaimosi siellä. Hän virkkaa tuon ikäänkuin viivytellen. Johannes koettaa päätään. Signen? sanoo hän sitten. Ei, Irenehän hänen nimensä oli. Mutta kyllä hänen serkkunsa Signe oli myös siellä. Me tulimme oikein hyviksi tuttaviksi. Niinkö? kysyy Johannes koneellisesti. Mutta muuten etsii hän aivoistaan: Signe? Signe? Kuka se nyt sitten oli?
Minä olin majuri von Vossin komennon alla, ja kun hän komensi: 'Katsokaat vasemmalle! täytyi meidän katsoa vasemmalle ei oikealle en minä nyt oikein muista kuinka se oli no niin, me marssimme suoraan kohti Schweriniä ja tulimme sinne kello yhdeksän aamulla.
Iloisesti kuin uusia ihmeitä otettiin meitä linnassa vastaan. Kun tulimme ruununmiehen lähettäminä ja vangin vaatteissa, ei vähääkään epäilty meitä vastaanottaa. Sekin tuntui vartioita huvittavan, että meidät oli lähetetty vääräuskoisina. Hekin tunsivat nyt voivansa palvella kristillistä kirkkoa. Linnassa majailimme kaksi yötä. Toisena aamuna pyysin nähdä vankilan päällikköä.
Täällä löysimme muiden muassa kaikenlaisen rantarojun seasta erään hyökylaineiden heittämien raakunkuorien peittämänä tyhjän tynnyrin, melkein samanlaisen, missä omenia tavallisesti kaupataan. Kun tulimme kotia oli tynnyri munia täynnä. Väriltään olivat ne keltaisia, kooltaan isompia kuin kanan, vaan pienempiä kuin hanhenmunat.
Siitä asti kuin tulimme tänne, on hän ajaksi luopunut alkemian aaveistaan ja istuu tuntikaudet, iso kartta levitettynä edessänsä, laskien tarkimmalla ja huolikkaimmalla tavalla, kuinka kauan kestäisi, ennenkuin pääsisi uusiin Espanjalaisten löytömaihin vendiläisen Preussin kautta.