United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja peloissaan, ett'ei hän ehkä tulekaan, oli hän itseksensä päättänyt olla vaivaamatta häntä sairautensa kertomisella ja näyttää iloiselta, että hän viihtyisi hänen luonansa.
Molemmat olivat surulla mielin; mutta Ebba, jolla oli tyynempi luonto, koki lohdutella kiihkoista ystäväänsä, joka näytti olevan kovin mielenkuohuisena. "Niin niin, se on ollut ja mennyt!" sanoi Ebba. "Näen, ettei minulla olekaan onnea odotettavana niin huikentelevalta sydämeltä, kun hänen on. Usko minua, Heleena, emme tulekaan niin onnellisiksi, kun nuorena luulimme.
JUNKKA. Jos pojilla on kepposistaan niin suuri ilo kuin minulla oli, niin enkeleillä ei ole niin lysti kuin pojanviikareilla. Mutta jos ei Eeva tulekaan tänne, vaan kääntyy takaisin kotiaan, niin minä en osaa mitään tehdä. Tänne hän tulee, siitä olen varma. Hän on valinnut sellaisen ajan, ettei ole Yrjöä eikä muita. Hurskas rukoilee yksin kammiossaan.
Näes, minä kumminkin tunnen paremmin herrojen kokouspaikat ja sen semmoiset. Et sinä niistä selkoa saa, ellen minä tule sinua neuvomaan ja viemään. HOMSANTUU. Mutta kuinka voit sen tehdä, jos sokeaksi tulet? RISTO. Ehkä en sentään tulekaan. Niin, tarkoitan tietysti, etten aivan umpisokeaksi tulisi. HOMSANTUU. Entä Johanna? RISTO. Jääköön tänne ja elättäköön itse henkensä.
He vastasivat Lauran hymyyn tosin hymyllä, mutta se oli puoleksi tehtyä, toiseksi suruhymyä. Tiesiväthän he, että Laurankin päivänkirkas hymy sammuu taas, kun hän näkee toivonsa ja uskonsa pettäneen, kun veli ei tulekaan. Lauran toivo ja usko ei nyt pettänyt: odotettu veli tuli. Ja tänään, ihan. Lehtori ja rouva olivat iltapäivällä vieraissa. Laura Leenan kanssa kotona.
Missä hän asuu? Nora. Mutta kirje, kirje ! Mitäs tahdot? Helmer. No, no, älähän toki niin säikähdy. Emmehän tulekaan sisään; olethan pannut oven lukkoon; koetatko pukuas? Nora. Niin, niin, minä koetan. Minä tulen niin sieväksi, Torvald. Nora. Niin; mutta eihän se auta. Me olemme hukassa. Onhan kirje tuossa laatikossa. Rouva Linde. Ja avain on miehelläsi? Nora. Niin on, aina. Rouva Linde.
Enkä tulekaan sinun kunnioitettua nimeäsi solvaisemaan; sillä köyhyys ei häväise; mutta sydäntä kristillisettä rakkaudetta ylenkatsoo koko ihmiskunta! MAHLOW. En! JOHN. No, antakoon Jumala, että kerrankin ihmisten sydämmet sykkivät sinulle hellämmin, jos onnettomuus sinua kohtaa jos kerran seisot lapsen paarien vieressä!
Paulet näytti hänestä muuttuneelta, vaikk'ei hän oikein voinut selittää, missä suhteessa. Hän tuntui Jeannesta vilkkaammalta, ja puhui miehekkäämmällä äänellä. Ja yht'äkkiä ilmoitti hän äidilleen kuin aivan luonnollisena asiana: Tiedätkö, äiti, koska sinä tulit tänään täällä käymään, niin en minä vielä ensi sunnuntaina tulekaan Peuples'iin, sillä me panemme toimeen uuden huviretken.
Kyllä kai sitten selvenee, kun asiasta puhellaan. 9 kohtaus. HELENA. Edelliset. Noh, tuossa se Helena onkin. Eikös Lyyli ole teillä? Ei ole. Minä olen teitä odottanut ja odottanut, vaan kun ei mitään ole kuulunut, niin minä ajattelin että ei Siivoska kai tulekaan. Siksi minä läksin vaan hiukan myrttiä hakemaan, kun tiesin että Lyylillä on täällä suuri myrtti. Noh, missä se Lyyli sitten on?
Elsa perkasi ahvenet, ja sanoi sen tehtyään: "Nyt olisi hyvää aikaa lähteä Helsingin pitäjään, ja laittaa äitivainajan hautaa." "Jaa, Heleenan hauta myöskin on laittamatta; me laitamme tänä kesänä ne molemmat." "Laitetaan vaan", sanoi Elsa. "Meidän sopii lähteä tänään jo; minä luulen, ett'ei sen sopivampaa aikaa tulekaan", sanoi mummo.