United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä odotin perinpohjaista kertomusta häistä: kuinka siellä kaikki kävi, miten morsian oli puettu, mitä vierailla oli yllään ja mitä siellä oli ruokana. Se on toki jotakin, mitä voi ymmärtää ja johon käy käsin koskeminen.
Kuului kopinaa porstuassa ja vieraat perätysten astuivat tupaan. Siinä sitä sitte kättälyötiin, ja kyseili se isäntä kuulumisiakin ja penkille istumaan neuvoi vieraita. Tupakkaa toki ensiksi pantiin, ja sitte hän se kielikin vasta alkoi paremmin puheesen kyetä... Paljonpa tuossa haasteltiinkin, niinkuin hyvistä ja huonoista ilmoista, syyskynnöstä, puimisista ja enimmäkseen kuitenkin Pietarista.
Maailma on teistä saanut, mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei vielä ole sanottu.
Monelta ihmiseltä tiedustelin apua, vaan turhaan; ei ollut ketään niin helläsydämistä, että olisi ojentanut auttavan kätensä. Kotiväelläni olisi tosin siihen ollut hyvä tahto, vaan kun köyhyys vallitsi omassakin elämässä, puuttui heiltä siihen voimaa. Minun täytyi siis suureksi surukseni jäädä pois seminaarista siinä toivossa, että toki voisin lähteä sinne ensi joululta jatkamaan opinnoitani.
Korea neiti vastaanotti leikkikumppalinsa ystävällistä kohteliaisuutta luonnollisena hyvittelynä, vaan haki häntä toki aina seuroissa ja kaihosi sekä tiedusti häntä, jos hän oli poissa. Eräänä iltana ratsasti nuorukainen naapurikartanoon, jossa hänen hempukkaisensa asui. Hänen tulonsa oli tälle tietty ja impi oli sentähden odottamassa puutarhan aitavierussa, josta voi katsoa etäälle pitkin tietä.
Vanhus tuon, Priamos, koht' ensimmäisenä keksi, kuink' yli kentän kiiti hän välkkyen niinkuni tähti, syksyin syttyvä tuo, joka yön pimeäss' yli muitten loistaa tähtösien luvutonten säihkyvin tuikkein, kielell' ihmisien nimiänsä Orionin koira; kirkkain tähti se on, toki turmion enne, se tuottaa koitojen kuolollisten näät kivuks ilkeät kuumeet: sankarin vainoavan noin ryntäät vaskea välkkyi.
"Hyvä kait mulle on ollut ... antoi tässä tuonottainkin tupakin periä rakkokukkaron täyteen ... ja lantilla käski vielä ryypytkin käydä ottamassa..." "Katsohan vain!... Mitä se Jussikin ryypyillä ... ei toki pilaisi noin vanhan miehen..." "Hyvääpä tuo on vanhallekin ... särpimestä se köyhälle käypi... Ja sanoi olevan hänen nimipäivänsä silloin..."
Varsinko ne tahtovat matkustavaisia eksyttää hukkumaan heidän peltoihinsa? Ne ovat tehtaalaisia! Pitävät tiensä ilman aitoja! Onko se ihmisten tapaa? Koskeen joutaisivat patoineen ja pannuineen. Kaavilla toki osasi ajaa, kun olivat aidat kahden puolen tietä.» YHDEN VANHAN POJAN MALJAPUHE, yhdellä rekiretkellä, jonka »vanhat pojat» tekivät ulos yhdestä kaupungista. »Luomisen herrat!
Eräänä talvipäivänä Jehu astui hyvin miettiväisen näköisenä apteekin varastohuoneeseen, jossa apteekkarikin silloin oli. Heti huomasivat herrat, että miehellä oli jotakin sanottavana, kun niin vakavissa ajatuksissa kulki. No, mikä nyt Jehun sydäntä painaa? Puhu pois, kehoitti muuan. Rukkaset lie poika parka tohtorin piioilta saanut, virkkoi toinen. Eihän toki kaikilta, lohdutti kolmas.
"Ke, mitä tuossa joutavoipi, vanha ihminen ... keskellä kartanoa ... ihmisten ilmoissa ... kah, eläkä siinä ... pysyt kaiketi sinä omin varoisikin pystyssä..." Kallea hävetti, kun keskellä kartanoa ... markkinain aikana rupeaa kuvattelemaan, ikä-ihminen! "Pitihän minun toki halata ... niin tuntui lystiltä, kun hyvällä sovittiin...", sanoi Lippa, hänkin hiukan häpeissään tunteittensa kuohauksesta.