United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sentähden, ett'ei sinulla ole. Liisa. Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon? Mari. Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä. Liisa. Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda vettä, avata suutasi miesten näkyvissä? Mari. Tietysti! Matti. Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo.
Toiset päinvastoin väittävät, että tekiä on pelkuri, joka ei tohdi tunnustaa totuutta, vaikka hän tietää sen. Ja toiset taas moittivat kirjaa pahemmaksi, kuin mitään Lutherin, ja Erasmusta kaiken pahuuden aluksi sen vuoksi, että, jollei hän olisi särkenyt lukkoa, Luther ei koskaan olisi astunut ovesta sisään." "Entä mitä te ajattelette?" hän kysyi.
Jollei minulla olisi muutamia muistoja kodistani Eisenachissa, joita en kuitenkaan tohdi aivan kauan mielessäni pysyttää, tuntuu välisti siltä, kuin yksin puhtauden ja totuuden ajatuskin haihtuisi sydämestäni. Romassa, Elokuulla.
Kivell' istun vain Koivu kattonain, Aho vihanta mun ryytimaani. Läpi metsän välkkyen Hohtaa iltaruskonen Kultaisina ruusuina mua kohti. Mieli tekis vaan Niitä noutamaan, Mut en äidin luota mennä tohdi. Nyt on meillä taasen Suvi suloinen, Kukkaisiss' on niitty, Metsä marjainen. Ota tuohkosesi, Jonka sulle tein, Ahollen mua seuraa, Tule siskosein!
"Mayer Anshelm, pidä häntä kiini, ett'ei hän pääse", sanoi vanhus nauraen: "Minä uhkasin eilen illalla sanoa sinulle hänen sydämmensä salaisuuden, ja silloin vannoi hän Mainiin menevänsä, jos minä sen sinulle ilmaisisin". "Ja mikä salaisuus se oli?" kysyi Mayer Anshelm loistavin silmin. "Enhän minä tohdi sitä sanoa. Kysy Gudulalta itseltään."
"Tiedätkös," vastasi Martina, "että kirkkoherra ennen mieluisesti näki minun pappilaan tulevan, mutta että hän nyt oli varsin toisenmoinen. En tohdi, hänen ollessa kotona, mennä sinne ilman asiatta." "Hyvä, mene kotia meille! isossa porslini-krunnussa piirongilla on yksi myssy kirkkoherran rouvalle.
Tuskin näki Emili hänen katoavan puiden taka tuossa pienessä ryytimaassa, joka ympäröi huonetta, kuin hän jo otti taasen esille värsyt. "Ja nämät on hän kirjoittanut", kuiskasi hän hiljaa. "Hän kuuluu toiselle, mutta senvuoksi saatan kai minäkin pitää hänestä. Jumalani! Minkä vuoksi, minkä vuoksi? Ei, minä en tohdi ajatella sitä." KAKSOIS-H
Minun äitini ei näyttäisi tuskaansa, minua takaisin saadaksensa; hän sanoisi: "poikani, esikoiseni, Jumala siunatkoon sinua; minä annan sinut alttiisti Jumalalle." Eikö hän sano niin siinä kirjeessä, jonka hän omalla kädellään on kirjoittanut minulle, mutta johon minä en tohdi katsoa sen muistojen myrskyn tähden, jonka se nostaa minun sydämessäni?
JAGO. Hän on mik' on; en tohdi häntä laittaa. Suo Jumal', että ois hän mitä vois hän, Jos sit' ei ole! LODOVICO. Lyödä vaimoansa! JAGO. Pahasti kyllä. Soisin, että oisi Se lyönti pahin. LODOVICO. Tuoko tapa hällä? Vai kiihoittiko kirje hänen vertaan Näin outoon rikokseen? JAGO. Ah voi, ah voi! Ois kunnotonta kertoa min nähnyt Ja kuullut olen.
Minä tunnen hänen askeleensa. LYYLI: Jätä minut! KAIKKIVALTA: Mahdotonta. Minä en tohdi... LYYLI: Mene! LYYLI: Piispa Tuomas! TUOMAS: Kuka puhuu? LYYLI: Tytär Tavastin, jonka vaimon tunsit kerran. Kuinka olet tullut tänne? LYYLI: Sinun ratsumiehesi ovat minut tänne saattaneet. TUOMAS: Oletko ... yksin? LYYLI: Me olemme kaksin täällä. LYYLI: Sinun pappisi on poistunut minun pyynnöstäni.