United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
On rakennettu virran kuplille ja tuulen vaihteleville vireille, hetken näkö- ja luuloajatuksille ja mielen pyräyksille siellä, missä olisi ollut rakennettava elämän pysyvälle pohjalle: ihmisluonteen ja elämän todellisuuden vaikeasti tavoiteltavalle, mutta olevalle perustalle.
Päinvastoin hänen oman kokemuksensa nojalla täytyy tunnustaa, että hän tietää useiden edellä lueteltujen ilmiöiden pitävän yhtä todellisuuden kanssa, vieläpä voisi mainita semmoisia, joita edellä ei ole lueteltu. Kuitenkaan tämä ei merkitse, että hän siveellisesti katsoen niitä semmoisinaan hyväksyisi.
Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan runoudessa.
On luonnollista, että tämä kaikki oli vaikuttanut myöskin tapoihin ja seurustelumuotoihin, jotka nekin olivat samalla muuttuneet. Hieno sävy tässä suhteessa ja salonkielämä yleensä hävisivät samalla kuin todellinen salonkikin. Tämä kuvaus tuntunee monesta kylläkin räikeältä, mutta kaikki on kuitenkin tarkkaan todellisuuden mukaisesti kerrottu.
Moititaan hänen kokemuskantaansa, hänen empirismiään, joka ei myöntänyt »aatteelle» todellisuutta tosiseikkain, ilmiöiden ulkopuolella ja joka näin aina antoi itsensä alttiiksi sille vaaralle, että tosiseikat kumoavat »aatteen». Idealismi, rohkeus, usko, toivo on muka ammennettava omasta rinnasta eikä todellisuuden tarkastelusta; täten ei myöskään todellisuus koskaan voi sitä näyttää vääräksi: kun todellisuus antaa aihetta pettymyksiin, saattaa muka idealisti aina vetäytyä takaisin puhtaan »ihanteen», ajattoman »aatteen» kontemplatioon, niinkuin etana kuoreensa, ja näin virkistettynä uudelleen työntää ihanteellisuuden tuntosarvet ulos karuun maailmaan.
Ja niin ajatellessaan tuntui hänestä kuin hälvenisi usva, joka erotti inhimillisen todellisuuden inhimillisestä tietoisuudesta, ja hän näkisi syvemmälle kuin ihmiset tavallisesti tuntemattomiin syvyyksiin. Se, mitä nimitetään hyväksi ja pahaksi, leijaili sisällyksetönnä sumuna pinnalla, ja alla lepäsi unelmoivana voimana luonnollisuus.
Ja tämä ranta oli maailman ranta, jolla hän joskus oli kuullut ihmisiä peloteltavan ja jonka sanottiin opettavan ja taivuttavan tielle oikealle senkin, joka ei mistään muusta ottanut oppiakseen eikä taipuakseen! Eikö hän olisi iloinnut ja huutanut? Eikö hän olisi laulanut ja karkeloinut, pyörinyt ympäri ja tullut hourupääksi näin korkean ja ihanan todellisuuden ihmeen kohdatessaan!
Niin hymyisit silmät veessä Ja virkkisit uinunees Tätä samaa, min viehäkkeessä Mun on mieleni herkkä ja sees. Täss' istun ma yössä myöhään, Ja mieleni aprikoi: Sa, vaiko äitini mulle Elon todellisuuden toi. Ja viehkeimmät lapsenhaaveet Käy hiipien vuotees luo; Suo niiden viipyä siinä,
Ladon päätyseinän yli, joka oli puistoon päin, kohosi kirkas liekki korkealle ja punaiset kielet pyrkivät tuulen ajamina asuinhuoneesen. Peloittava näkö saattoi Roosan aivan kerrassaan selvenemään. Todellisuuden pelko ei ollut mitään unen luonnottoman kauhun rinnalla.
Kun lisäksi tulee, että niiden tutkimustapaa on omiaan vaikeuttamaan ei ainoastaan yllämainittujen tieteellisten koneiden puute, vaan myöskin tutkijan ja tutkittavan liian likeinen suhde toisiinsa, on selvää, ettei niin epämääräisistä osatotuuksista kokoonpannulla yleistotuudella voi olla mitään tekemistä ulkopuolisen todellisuuden kanssa. Hän puhui kuin isän hihasta.