United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hyvänen aika, kun sinä olet lapsellinen. Ethän sinä siitä ole tullut huonoksi ihmiseksi, että Mikko sinua tervehtii. Huono ihminen on se joka...»
Sarjan alottaa Yrjö Veijola, jonka ensi esiintymistä Kasimir Leino niin suurella ihastuksella tervehtii ja jonka runous romantisella legenda- ja ballaadihengellään heti saavuttaa suurta suosiota osakseen.
KUNINGAS JUHANA. No, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo? CHATILLON. Kuningas Ranskan tervehtii ja puhuu Kautt' airuensa majesteetille, Englannin lainamajesteetille ELEONORA. Mik' outo alku! Lainamajesteetti! KUNINGAS JUHANA. Vait, äiti hyvä! Asiata kuule.
REBA. En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn. ZUUR. Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi. BAALAK. Siis liittoon oijetkoon nyt käteni Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä, Kuin veljeys on veressämmekin! Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba, Teit' tervehtii mun vanha miekkani! Mut sitten kääntykäämme jumaliin! Kentiesi heitä uhrit taivuttaa Ja voiton-arpa meille lankeaa. TOINEN N
Ystävällisesti tervehtii hän meitä, hiljalleen astuessaan pitkin "rintamaamme". Häntä saattaa itse vankilapäällikkö ja perässä seuraa lukkari. Käytävän nurkkaan on nostettu pöytä. Sen taakse asettuu kirkkoherra Malin ja me ryhmitymme pöydän eteen.
Yleiseen iloon yhtyy etäinen vieraskin, Ei niinkään vieras sentään, vaan tuttu läheisin, Runotar kaino Suomen, Sun ensilempesi, Nyt riemupäivänäsi Sinua tervehtii. Se muistaa armast' aikaa, jon' ensin yhdyitten, Se halpa maan ol' impi, ja silmä itkuinen, Sit' ilkuttihin, mutta sen näkö hurmas Sun: Sydämmeen sinä katsoit, muut katsoi pukuhun.
Lintunen liitää sisään ja astahtaa korokkeelleen, valkopukuinen, keltapalmikoinen, kädessä kimppu punaisia ruusuja, jotka hän asettaa soittokoneen kannelle. Hän tervehtii kaikkia, yli salin, katse kuin valoviuhka koskettaen kaikkia, minuakin.
Ylimalkaan näkee kansan syvän kunnioituksen uskontoansa kohtaan kaikkialla esiytyvän. Kirkkoja ja luostareita on paljon. Harras Venäläinen aina kirkon kohdalla paljastaa päänsä ja tekee ristinmerkin. Samoin hän huoneeseen tullessaan, ennenkuin talon asukkaita tervehtii, ristii itsensä Jumalan-kuvan edessä. Matkalle lähtiessään ei hän unohda siunata itseään.
Virkki, mut Euforbos näin vastasi vankkumatonna: "Nyt, Zeun-heimoinen Menelaos, totta jo maksaa veljeni surman saat, jota niin kehusuulla sa kerskut: teit hänen vaimostaan hääkammiohon sinä lesken, toit surun vanhemmille ja toit sanomattoman tuskan. Vaan valitukset vaimennan polosilta jo noilta, jos sotatieltä sun pääsi ma tuon, tamineesikin, konsa Panthoos tervehtii mua taas sekä korkea Frontis.
Ja yht'äkkiä tulee minulle pelko matkustaa täältä pois niin pitkäksi aikaa sinne jonnekin horisontin alle, toiselle puolelle kaukaisia meriä. Välistä minun ei tee mieleni ollenkaan pois Suomesta, minä sanon kerran. Vaan eihän hän huomaa äänestäni mitään eikä näe silmistäni. Hän tervehtii tuonne suihkulähteen luo erästä ohikulkevaa pitkää, kaunista ylioppilasta.