United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen suunnan vaikutuksesta, jonka pani alulle Johan Gezelius vanhempi ja jota hänen poikansa Johan sitte jatkoi, oli Härkmanin voimakas luonne vakavasti kiintynyt näiden kuolemattomien piispojen pyrintöön, joka tarkotti Suomen papiston korottamista sekä siveellisesti että taidollisesti ja sitte kirkon vallan avulla kansan henkisen elämän virkistyttämistä ja vaurastuttamista.
Toinen heistä kuiskasi Martan korvaan sen hirmuisen arvelun, että Edvard ei aikonut puheillaan vähempää kuin julkisesti purkaa kihlauksen. Martta itse oli sanaton mielenkuohusta, sillä hän oli melkein varma siitä, että Edvard todella tarkotti juuri heidän välisiä suhteitaan. Sisaret olivat äärimmäisesti loukkaantuneet Martan puolesta.
Hän kantaa ristiä kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja kun ihminen kantaa tätä ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä rististä, sen keskeltä kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, joka tekee ristin keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari Rosencreutz, kun hän puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin veljeskunnan.
»Olavi!» sanoi Kyllikki vihdoin, hellittäen puristuksestaan. »Kun sinä pyysit minua omaksesi, niin sanoit ettet pyydä minua kanssasi onnea jakamaan, vaan kärsimään ja ponnistelemaan.» »Se oli silloin», valitti Olavi, »mutta silloin minä kuitenkin toivoin onnea.» »Vaan se tarkotti juuri tätä iltaa tämä on meidän ensimäinen kärsimyksemme.» »Johon kaikki särkyi ... kaikki, kaikki!»
Syntiä on puhua ja ajatellakin sellaista isästänsä, mutta minä en voi tukahuttaa aavistustani, joka sanoo, että hän lähettää sinun sotaan päästäksensä sinusta ja sitte sitte " kyyneleet virtasivat hänen silmistään ja puheensa loppui. "Elä pelkää," lohdutti Hannes, joka ymmärsi, mitä Lyyli tarkotti, "onhan hän kuitenkin isäsi."
Kun hevonen ensimäisessä ahteessa hiljensi käynniksi, ei hän voinut olla varmuuden vuoksi sentään kysymättä: »No, mitäs pidit taulusta eikös se ollut kaunis?» Morsian hätkähti, ymmärtämättä mitä toinen tarkotti. »Kyllähän se oli...» vastasi hän umpimähkään, miltei itku kurkussa. »Niinkuin arvasin», hymyili Uutela. »Kyllä se sen ymmärsi.»
Rouvat kuiskailivat heistä sohvissaan, herrat nauroivat heille punssipöytänsä ääressä, ja naimattomain naisten, sekä vanhempain että nuorempain, uteliaisuus nousi niin huippuunsa, että he melkein tulivat sairaiksi siitä. Mitä tarkotti konsuli Falkenstern, mitä hän ajatteli, kun hän niin sopimattomasti kohteli niin suloista nuorta tyttöä kuin Ester?
Hän tunsi äänensävystä mitä tyttö sillä tarkotti, ja hän tiesi että jotenkin tämäntapaiseksi heidän ensi kohtauksensa täytyisi muodostua, mutta sittekin häntä hämmästytti tytön ensi iskun häikäilemättömyys. »Ei ole tapani joka aidan takaa kukkia pyytää», vastasi hän ylpeästi. »Eikä ole tapani kahdesti pyytää jos lieneekin tapa sellainen muualla. Hyvästi!»
Hän tarkotti maanviljelysneuvosta, mutta sanoi kaikista herroista yleensä: Mistä herrat löysiä miehiä töihinsä ottaisivat, jos köyhä väki maata saisi. Kyllä ne tietää, miksi eivät mailleen päästä! Mutta sehän olisi kauheata, jos niin on kuin te sanotte, puhkesi nyt nuoriherra puhumaan. Siitä täytyy kirjottaa sanomalehtiin! Te siis sanotte, ettei teille vuokrata maata? Niinkö?
Vanha emäntä ymmärsi mitä hän tuolla paranemisella tarkotti ja käänsi päänsä toisaanne. »Mikäs sellaisen miehen», ajatteli hän. »Vaikka kyllähän pappi sentään olisi hyvä ollut.» Niin kului aamupäivä. Uutela tunsi tuskien, jotka olivat näinä päivinä olleet toisinaan hyvinkin ankarat, kokonaan raukenevan ja jonkunmoisen oudon, väsymyksen sekaisen viileyden hiipivän olemukseensa.