United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan etumaisina muist' oli urhoa kaks asehissaan, Patroklos sekä Automedon, yht' uljahin innoin taistoon myrmidonein etupäässä.
Kuin kilpikonnat ne kulkee, nyt taaskin ne jälkeen jää.» Mut auki sammuvan silmän luo korpraali sen kuullessaan: »Ei, luutnantti, ei puhe kelpaa tuo! Ei häpeän syytä nyt! Taistoon väen veitte te urhokkaan. Jos rynnänneet kera kaikk' ois niin, tuho pienempi ollut ois. Nyt viime mieheen me kaaduttiin, etupääss' oli Vaasan joukko, siks sen tuli korjasi pois.
Niinkö tulee runsas riista käyttää, Jota joskus pelto meille tuo, Niinkö kiitollinen mieli näyttää Kohtaan Herraa, joka viljaa suo? Varokaamme vihan vitsausta, Ett'ei sitä saisi kansa, maa, Kun se omin käsin kirousta Vuodentulostansa valmistaa! Miehet, vaimot, lapset! taistoon vastaan Pahempaa kuin tulipaloa! Ei se polta hyvää ainoastaan Maallista: se jäytää sielua.
PATROCLUS. Hyvä, että hänestä päästiin. ACHILLES. Näin kautta leirimme on julistettu: Aamulla kello viidelt' aikoo Hector Torvilla toitottaen meidän leirin Ja Troian väliin taistoon haastaa jonkun, Jok' uljas mielelt' on ja väittää tohtii, En tiedä mitä: roskaa. Hyvästi! AJAX. Hyvästi! Kuka häntä vastaamaan? ACHILLES. En tiedä; siitä lyödään arpaa. Muuten Mies mulla tiedoss' on.
Kuin valo kirkkaan auringon, niin kiiltäväkarvat! Iliolaisten kanss' yhä ottelen, laivojen luon' en istuskentele, sen sanon, vaikk' olen vanha jo taistoon, mutt' ikipäivänä viel' en varsoja moisia nähnyt. Vaan joku kuoloton kohdannut ja ne antanut liekin. Teitäpä kumpaakin Zeus, pilviennostaja, suosii aigiinkantajan myös tytär, päilyväsilmä Athene."
Ollut ei, ken joukon järjestäisi, ei, ken neuvon antais, ketä kuultais, kunnes korven komeroista tullen mieron poika saapui, sankar-otsa, kunnes äänensä soi taistoon kutsuin; Liekki sinkos silloin joka rintaan, pelko poistui, hänet tunsi kaikki, kanssaan hän päin miekkoja vei meidät, niinkuin kaislikkohon myrsky ryntää. Katso kirkkoon päin!
Toinen heistä jo maass' oli, haavoitettuna kuoloon, taistoon pystymätön, ja jo alkoi uupua toinen. Pyssyä heiluttain, yhä puolustautuen, seisoin voitonvarmana vain, kun ratsasparvi se kaukaa kiitäin karkasi päin, avunantoon joutuen heille. Mennyt mies olin nyt. Pian paukkui pistolit, tuiski luodit ympäri pään kuin paarmat; polveni silloin äkkiä murskasi luoti, ja siit' elinaikani onnun.
Mut kaatui, eikä nähnytkään, Mi seuraus ol' iskun tään, Mi he'elmä työnsä parhaan. Soi toisin onni hänellen, Jolleka Suomi riemuiten Nyt kantaa kiitoksensa. Työns' hedelmän hän näkee jo: Työn suuren suuri palkkio Näin tuli osaksensa. Kun jouten toiset haaveksi, Niin taistoon silloin uskalsi Hän maansa eestä armaan. Ei nähty hänen taantuvan, Vaikk' usein työtäns uhkaavan Hän näki hallan harmaan.
Virkki, ja iskeytyi suru mieliin iliolaisten suunnaton, talttumaton, näet kaupunginp' oli turva Sarpedon, mies vaikk' oli vieraan maan, iso joukko häll' oli johdossaan, ja hän uljain heist' oli taistoon. Karkasivat jo akhaijeja päin, etumaisena Hektor kuoloa kostaakseen Sarpedonin.
Aimona miehistössään siell' uros asteli itse, taistoon innostain, halu, kiihkopa häll' oli kiivain kostaakseen Helenen sydänhuolet, huokaelutkin.