United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi taivaan sotajoukko, jonka näen, rukoile niiden eestä, jotka harhaan maan päällä johti esimerkki paha! Miekoilla muinen sodat käytiin; nytpä se leipä riistämällä sieltä täältä, jot' Isä armias ei kiellä keltään. Mut sa, mi kirjoitat vain ansaitakses, viel' elää, muista, Paulus, Petrus, kuolleet sun tärvelemäs viinitarhan tähden!
Söikö sun julma Sotainen surma, Silloinpa kuolen kyyneleihin. Jos elät vielä Urhojen tiellä, Niin jopa joudu kaulalleni! Silloinpa murhe pois katoais, Riemu ja rauha taas palajais. Kaikk' on pois multa, Kun on pois kulta, Suru nyt kalvaa sydäntäni. Ovi aukenee Niilo astuu upseerin puvussa sisään, vasen käsi ripustettu kaulalle; häntä seuraa Hannu, Liisa ja Antti, niiden jälestä kansaa.
GREGORIO. Jos teitä miellyttää, niin tehkäät minusta paikalla ruumis. GIOTTI. Sen tehköön laki ja pyövelin kirves. GREGORIO. Heitä tervehdin. CLAUDIO. Gregorio, miksi teit tämän kauhistavan työn? Miksi tahdoit murhata sun herras? GREGORIO. Mun sisustani, kiukkuinen kuin kyinen luola, ei voinut sulattaa häpeätä, jonka mulle saattoi hyvin ansaittu kuritus teidän kädestänne.
Mua moisna sietää voinut ei Beatrice, vaan lausui, hymyn säteillen, mi tehdä tulessa miekkoiseks ois miehen voinut: »Mikäli erehtyä en ma saata, sa mietit, kuinka rangaistuksi tulla voi kosto oikeakin oikeudella. Pian sun ma päästän tuosta pulmastasi: ja sinä kuuntele, näät sanat nämä ijäisen opin sulle lahjaks antaa.
Ett' ihmiset on kaikki ilkeät, Nyt mieleen muistui nämät sanat sun; Ja ajatus tul' aivohoni mun: Se rosvo on! KILPI. Mi varomattomuus! AINA. Pelosta hämmästyin. Mi hirmuisuus! Mun silmäin musteni. Mä horjahdin Samassa portahalta putosin. KILPI. Oi, kauheaa! AINA. Se oli kauheaa! Huu, kuinka kylmää sekä kosteaa! Ves' pääni peitti. Jouduin tainnoksiin.
Huus sanan Aineias, sydämessään kiukkua kiehuin: "Meriones, pian ois sinun oivan tanssimataitos saanut peitseni taukoamaan, jos sattunut oisi!" Hällepä Meriones näin vastasi, mies sotikuulu: "Työläs on, Aineias, sinun, kuink' uros ankara lietkin, kaikkien sammuttaa elo, jotka sun kanssasi käyvät kamppailuun; vain ihminen liet sinä itsekin, arvaan.
Siihen vanha sankari nyt kyynelsilmin Vastas noilla lausehilla: "Keisarinna, tällä päällä talvisella Henkeä en taida ostaa Ainoaksi hetkiseksi Pietarille, Taitaisinko, tuossa ois hän Edessänne, lausuis: jalo tyttäreni, Sun on valta, mä jo lepään, Pietari ei Venäjätä rakastanut Ole enemmin kuin säkään, Hänen voimansa oil rakkautensa."
Ja hän otti kitaransa ja lauloi lempi-värsyjänsä. Kun hän oli tullut toiseen värsyyn ja lauloi: "Jos vaikka omaks' saisin marmorilinnat, Jos loiston, valon maissa asuisin, Ja tarjottaisiin aarteet kallihimmat, Sun olisin". Niin kolkutettiin. Onko muori jo kotona, se oli aikaista, sanoi Emili iloisesti ja aukasi oven.
Povessani Ne kätken tarkoin, ja jos väsyneenä Ma kasvattaja-äidin helmaan uuvun, Ne toistavat mun urhollisna olleen. Suutelee kukkasia. Sun eestäs, isänmaamme eestä aina! MARIA. Voi hyvin! Hän lähtee ulos oikeanpuolisesta sivu-ovesta. Werner viipyy ajatuksiin vaipuneena. Viides Kohtaus. Luutnantti Werner. Anna. ANNA, lähestyy Werneriä hiljaa ja silmät maassa. Hyvästi nyt, herra Gustav!
Ma tunsin, nähdessäni kasvot nuo: 'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo. Ja katso! Vielä päivä neuvon toi, lipulle synnyinmaan hän säästyi vielä. Mä hänt' en enää nähnyt. Ehkä voi sun eteen sattua hän elon tiellä; tervehdi silloin: kauttas kättä lyö Stool, urhokentät, Revonlahden työ.» Näin Stool sua muisteli, sa urhokas, mies kunniamme kulta-ajan armaan.