United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta herttuan mielenlaatu vaikutti sen, että hänen oli paljoa vaikeampi äänessään, sanoissaan sekä käytöksessään säilyttää tätä välttämätöntä ulkonaista hyvän sovun leimaa; kuninkaassa sitä vastoin näytti kaikenlainen tunteitten teeskentely ja salaaminen jo niin juurtuneen luonteeseen, että nekään, jotka hänet lähemmin tunsivat, eivät olisi voineet sanoa, mikä oli teeskenneltyä, mikä totta.
APEMANTUS. Pakahdu! TIMON. Pois, rietas konna! Kiveä sinuun tuhlata on sääli. APEMANTUS. Peto! TIMON. Orja! APEMANTUS. Sammakko! TIMON. Konna, konna, konna! Siis, Timon, hautasi nyt oiti kaiva! Siin' uinu, missä meren kevyt vaahto Päivittäin hautakumpuasi huuhtoo. Ja hautakivehesi piirrä tää: Minuss' ilkkuu kuolo muiden elämää. Isän ja pojan kallis sovun rikko!
Minä tiedän että sinä et ole halukas puhe-varastoasi kuluttamaan, sentähden en sinua kiusaakaan, ainoastaan tulin tietämään, ettet sinä suorastaan ole sitä vastaan." Nyt puuttui Pynnöläinen puheesen ja sanoi: "Kyllä sinä teet siinä vallan viisaasti, että puhut semmoisen asian Taavetin kanssa hyvän sovun puolesta, vaikka kohta ihmisellä onkin valta naida kenen tahtoo.
GLOSTER. Huomenta, armolliset majesteetit! Iloista päivää, ruhtinaiset päärit! EDWARD. Iloinen tosiaan on ollut päivä: Olemme tehnyt kristillisen työn, Torasta sovun, vihast' ystävyyden Kopeiden pääriemme välillä. GLOSTER. Siunattu puuha, jalo majesteetti!
Sovun tahdomme, jott'ei Turmioon tulis' maasi tää. Kaikki lemmimme me Oihonnaa, Hän se syynä on riitamme vaan. Se on sammuva, jos hän Omaks' yhdelle annetaan. Rakkaat olemme kaikki sulle, Kuinka päättänet, tyydymme. Lausu, kelle hän kuuluu, Neito siintävän kaukomaan!" Vanha kuningas vaiti viipyi, Poikain punniten sanoja vaan.
Tavallista juhlallisempaa oli kun pappilan valkoinen perhevene, neljä miestä airoissa, kiiti ulos lahdelmasta, ja mielellään seisoi silloin moni rannalla sitä katsomassa. Mainittuna päivänä seisoi isänikin portaillaan kiikari kädessä. Hän oli pyytänyt anteeksi ettei hän itse saattanut seurata mukaan, mutta antoi kuitenkin, sovun ylläpitämiseksi, minun lähteä matkalle.
Sopuun neuvoo! Suurin osa ruumistaan on sovun tiellä, riensi Jorma selittämään. Vihaan vaatii, päänsä on vihan polulla! intteli Ilpo. Miehet seisoivat katsellen toisiaan epätietoisina siitä, mitä arpa oikeastaan oli vastannut. Sano, Panu, mielesi ... sinä, panija arvan, arvan mielen parhaiten ymmärrät.
Sult' emme tahdo mitään, mik' omaa itseäs ei ole, kunhan vain ensin itses kanssa sovun saat. Iloksi meille oot, kun sull' on ilo, suruksi vain, jos vierot iloa. Ja joskin kärsimättömiks saat meidät, se sitä vain on, että auttaa sua on meillä mieli, mutta surulla näemme, ettei auttaa voikaan, ellet käy itse ystäväsi käteen, puolees mi kaiholl' ojentuu, eik' yllä sinuun.
Onpa täällä väkeä toista kouraa! tuumaili Antti. On sitä ja toista saadaan! arveli siihen Jaakko. Melkein joka viikko tulee tänne uusia asukkaita. Eihän tänne enään sovi? arveli Antti Jaakolle. Hyvä sopu sijaa antaa, vastasi Jaakko. Vaan miten lie tämän hyvän sovun laita ollut täällä? Muuan eukko toraili juuri toiselle, että hän suurella sängyn rottelollaan valtasi tilaa liian paljon.
Ajatus lipun nostamisesta oli herännyt useammalla taholla, ja samassa se oli levitetty lattialle. Lippu, joka entisinä hyvän sovun aikoina oli liehunut yhdessä sinivalkoisen lipun kanssa, mutta jota ei oltu nostettu suomalaiseen tankoon sen jälkeen, kun ei sen viereen enää saatu sinivalkoista nostaa. Ei tämä, ei tämä! Sinivalkoinen, missä on sinivalkoinen? Malttakaa!