United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vaipui maahan, hän pyörtyi; hän olisi pudonnut hautaan, ellei Johannes olisi tarttunut häneen. «Tyttö rakastaa!« sanoi Johannes itsekseen. Veneitä oli paljon kirkkorannalla, useampia jo järvelläkin. Johannes lähestyi rantaa. Harmaalan pieni vene, millä pehtoori aamulla oli tullut, kulki Harmaalaan päin. Sitä souti yksinäinen. Tämä soutaja oli Johannes.
Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Veikkoseni veno souti; "Ota veikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tänä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti?
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Veno matkoi maarajoilla. "Se on siskoni venonen; Tule sisko ottamahan!" Sisko noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Sulhosi jäleltä souti; Sulhon venot vetrehemmät, Sulhon airot armahammat, Sulhon soutimet somemmat."
Hirventappaja käsitti kyllä sen vaaran, jolle hän rantaa lähestymällä antautui alttiiksi, mutta souti kuitenkin ensiksi tarkastettuaan pyssynsä vänkkiruutia hiljaa ja varovasti ruuhta kohden, kaartaen hieman, jott'ei joutuisi vihollisen hyökkäykselle alttiiksi, ainakaan useammalta kuin yhdeltä haaralta.
"Ei tytär veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas, Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Maammoseni veno souti; "Ota maammo venosehesi!" "Ei tytär veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas."
Isäni, joka souti ja siis istui selin pohjoisrantaan, käänsi veneen niin nopeasti, että minä, joka olin veneen perässä noussut seisomaan, keikahdin kumoon ja syöksyin suin päin järveen. Isäni sai minua tukasta kiinni, ja samassa, kun hän nosti minut veneen laidan yli, kuului niin hirvittävä jyske, ettei paljon puuttunut, ettei hän pudottanut minua toista kertaa järveen.
»Ja jos nähnyt Vellamon sa olet, poika parka, silloin tuli turmasi, tok' ällös olko arka! Käydään tuota katsomahan, mittyinen on herja.» Käytiin, nähtiin Vellamo, mi kaitsi vetten karjaa. »Houkka, houritko vai onko järjessäsi vikaa? Talon rouva itse on se, apuhun nyt pikaa!» Juoksi, joutui mylläri, jo venehessä souti virran vievän saarehen, pois Anja-rouvan nouti.
Oli aamupuoli yötä, kun Juha souti salmessa kahden suuren selän välissä; hän nosti aironsa vedestä, lepäsi ja antoi virran viedä venhettä. Rovastilla on itsellään nuori emäntä, otti sen samana vuonna kuin me Marjan kanssa yhteen mentiin. »Elä välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Ota sinä vain se, jota mielit. Elä katso köyhyyteensä.
Se vain tiedetään, että kun tyttö pari vuorokautta luostarissa lystäiltyään souti takasin, hänellä oli rahaa useampia ruplia, ja ruokatavaroita minkä kantaa jaksoi. Huoleti hän nyt voi mennä rippikouluansa alottamaan. Sattuuhan sitä tämmöistä hyvän ja pahan taistelua muuallakin kuin Pyhäjärvellä Viipurin läänissä.
He juoksivat pois, herrat ja naiset, perätysten. Nelma naureskeli. Sakris ei haeskellut enää heitä. Hän palasi venheen luokse. Siinä hän vielä hiukan odotti. Sitten souti hän yksinään vihaisena kotiin. Automobiili horisee jossakin. Pysähtyy ja jymsyttää... Se ajaakin pois... Aamu sarastaa.