United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päin rivit Aiast' auttamahan, tuhopäivä jo pääll' on, tuoll' asetuiskeeseen jo hän sortuu; taistelon telmeest' erkane hengiss' ei ikipäivänä; siis väkevästi kaikk' avuks Aiaan luo, Telamonin aaluvan aimon!"
"Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Kartaagiakin hautaan vei. Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo mainen, Kun kansansa vaan henk' on Roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan." P. Cajander. Ferencz Renyi.
Tullakseen lujaksi ja voimakkaaksi. Voidakseen kestää elämäntaistelussa ja täyttää elämäntehtävänsä, minkä kaikkivaltias Jumala itse on hänen hartioilleen asettanut. Ja muuten? Ellei hän tee tuota kaikkea? Hän sortuu. Hän katkeaa kesken, ja elämän vaunut kulkevat hänen ylitseen. Entä sitten? Sitten!
Vielä tänäkin päivänä Alankomaalaisen täytyy maataan suojella meren hyökkäyksiltä. Nousuvesi uhkaa hänen koko rikkautensa Ahtolaan haudata. Sentähden hän on rakentanut lujia patoja, joihin meren hyrskivä voima sortuu. Rheinin lukuisat haarat risteilevät koko maata. Kuinka hitaasti se hivuu edelleen mataloiden äyrästensä välitse!
Hänestä sanotaan, että hän on menettänyt järkensä ja sillä tarkoitetaan persoonallisuuden menettämistä: hän sortuu epävarmuuteensa ja menettää oman itsensä.
Ja kun yksi ja toinen noista taistelijoista kaatuu ja sortuu, silloin tawallisesti sanotaan: "siltäkin ja siltäkin on akka kuollut", mutta harwoin tutkitaan: kuoliwatko he oikeaan Jumalan tautiin, wai oliko heitä haawoitettu sydämeen.
Nyt sydämmeni, armas anoppini, Nyt sydämmeni sortuu suruistani Ja hetken vietto tuntuu tukalalta, Kuin unettoman talvi-yösen vietto: Ain' ajattelen nuorta Niiloani, Hän kaatuneeko vaiko voittajana Viel' astunee, kuin riemu, joukkohomme Nyt joudu armas Niiloni, jo joudu! LIISA. Ah!
Kun oman ruumiin jäsen on vaarassa, kun veri omaa verta, sydän omaa sydäntä avuksi huutaa, silloin täytyy pelastuskeino keksiä. Teidän ylhäisyytenne tietää, mitä Suomi on ollut Ruotsille ja mitä se tällä hetkellä vielä on. Se puolustautuu vielä niinkuin viimeinen urho valtakunnan ulkovarustuksilla, mutta se sortuu ylivoiman alle, se vuodattaa verensä kuiviin, se kuolee. Teidän ylhäisyytenne!
Voimakas skeptillinen henkäys tuntuu meidän aikamme tieteessä. Yhdeksännentoista vuosisadan maailmankuva, jonka pylväinä olivat toisaalta mekaaninen luonnonkäsitys, toisaalta darwinismi, sortuu päivä päivältä yhä selvemmin. Erikoisessa muodossa ilmenee tämä skeptillinen henki nykyajan nuoremmassa tutkijapolvessa biologian, fysiologian, psykologian alalla.
Niin ristityin käsin seison, Luon silmäni maahan vain, Kun templihin kolm'jalka sortuu Tulen vestalta sammuttain.