United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tähän saakka tiemme on Luojan luokse rinnan kulkeneet, täst' eteenpäinkin ystävät me liemme, meill' yhteiset on kaihot, kyyneleet ja haaveet, jotka myötä hautaan viemme; meit' erottaa vain sielun syvänteet, Sun kukkivaiset niinkuin niitut taivaan, mun kuihtuvaiset tunnon tuskaan, vaivaan. Soi, kello!
Hanko ja Barösund, Porkkalakin ja Viapor reittiä valvoo urhon, mi mielin hiljaisin vain hyvettä seuraa ja palvoo. Sankari saapuvi Helsinkiin ja hyvästi heittävi Ahdin, aallot oivat jok' antoi niin ja matkan suunnan ja tahdin. AADOLF kun maihin on astunut näin, soi rannoilta huudot vastaan: juhlivi riemuiten tervehtäin koko kaupunki kuningastaan.
Kuin moni maailmassa sai kultaa, kunniaa ja loistolinnoiss' asuu, maat, vallat omistaa, mut huoleen hänet huomen ja kyyneliin se koi vain nostaa, jolle juuri sun ylistykses soi! Miks ylös nurkusilmän niin kylmän vain hän luo? Hän mitä vaatii, kaikki kun Luoja lahjaks suo? Edessä jalkojensa kun kaikk' on riemut maan, miks' alempaansa tallaa ja lisää huokaa vaan?
Aiaan kunnialahjaks soi selyskappalen kaiken sankari Atreun juurt', Agamemnon, mies isovalta.
Me istumme nurmikolla, Ja vieno metsän on humina, Ja hyv' on kaikkien olla. Niin vienosti metsä humisee, Mä tunnen hyvin sen kieltä: Se muistoja mulle kertoilee, Jotk' ihastuttavat mieltä. Oi, kerro, metsä, oi kerro taas Noist' ajoista hälvenneistä! Ei ymmärrä muut sun huminaas, Siis mitä huolimme heistä! Ensimäinen leivo. Jo soi sun äänesi, leivonen. Vaikk' kylmä ilma on vallan.
Scrooge kuunteli tätä keskustelua kauhulla. Kun he istuivat saaliinsa ympärillä siinä huonossa valossa, jonka vanhan miehen lamppu soi, katseli hän heitä semmoisella inholla, joka tuskin olisi enentynyt, vaikka he olisivat olleet saastaisia perkeleitä, jotka hieroivat kauppaa itse ruumiista.
Harpputyttö täytti käskyn ja päästä halkaistun vavan avulla Katri laski alas useampia soppaan kasteltuja leipäpaloja, jotka näin yht'-aikaa soivat syömistä sekä juomista. Onneton nuorukainen söi hiukan, suurella vaivalla, ja rukoili sitten tuhansia siunauksia alas auttajansa päälle. "Olin aikonut sinua himoni orjaksi", sanoi hän, "ja yhtä hyvin nyt pyydät pelastaa henkeäni.
Mikä voima toi mun jällehen Maan mun sortamani rannallen. Joka kukka muinoin mulle hohti, Nyt ne kaikki teräns ummistaa, Joutsen luoksein silloin uida tohti, Nyt hän veden alle sukeltaa, Leivon ääni mulle muinoin soi; Mitä tehnyt olen? Mua voi!
Sä usein näillä vuorilla vaelsit, Kun illan hohtehess' oli seutu Ja neitos' raikas, kutsuva torvi soi. Oihonnan sa täällä tapasit myös. Ken hänet näkee, joka ei unhottais' Mit' elämäss' ol' onnea ennen? Mä sua katsoin, sinä Oihonnaa vaan; Mun kuihdutti se, sun nostikohan?
Saan paljon puuroa vielä syödä, Saan läksyt lukea, tehdä työtä, Kunnekka partani orastaa, Sentähden tahdon nyt mellastaa. Nyt mikä estäisi riehumasta, Olenhan rikkaampi kuningasta, Miel' uljas, raitis ja riemuinen, Mä tiedän maailman omaksen'. Mut aikaa ei tule koskaan toista, Ei koskaan aurinko silleen loista, Ei linnun laulu niin hellin soi, Se riemuun kivenki saada voi!