United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs sotamiehistä hyräili tuota tunnettua Fredman'in epistolaa, jossa muun muassa sanotaan: "Kun nukkumaan kutsuvi tuonelan yö Jo sinuakin kerran, et enää syö, Suuhus et viinoja visko" j.n.e. Sitte kun kaikki kapineemme ja varusteemme oli täydessä reilassa, panimme vähäksi aikaa levolle.
Nenänsä hän niisti niin reilusti että lentäen poistuivat pankon eteen näpistä niistä viskattavat. Ja sitte hän vahvisti lujasti: »Elee sen pitää... Sen pitää elee ja, kuule Jussi.»
Kun välitunnilla pistäydyin kotiin oli minua siunaava katse sammunut. Kaksi hartaan hiljaista kulkijaa oli muutamia tunteja sitte astunut Uuden Glyptothekin valkeutta hohtaviin saleihin. Kaksi harrasta kulkijaa laskeutui ovien sulkeutuessa äänettöminä sen portaita. Matka Juutinrauman poikki oli viimeinen kappale, jonka Toini ja Eilert Olsen kulkivat yhdessä.
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa ... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ... helluntaina Havukan Liisa ... ja... Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän. Kävin vasun hiiliä valmiiksi.
Ja aikoi näin sanoen mennä huutamaan lisään daameja, mutta Magda kielsi. Sitte avasi lihava rouva viinapullot, kaasi laseihin ja sanoi: saako herroille luvan olla ryyppy?
Mene nyt nimismiehen luokse, Kari, ja ota ne ulos, vaan älä puhu siitä kellekkään, ja sitte menet veljeni luokse niitä viemään. Mutta sinähän olet lähin siihen, sinä joka olet hänen veljensä. Voipihan niin olla, mutta onpa kuin vähän ujostelisin. Emmekö voisi kirjoittaa: hyvin kunnioitetulle torppari Olli Jansonille meidän kotitalon lunastimeksi. Niin saisi hän kuitenkin sen tietää.
Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa, sitte monikertainen liinalappu, wiimeksi päällysside.
Kun tohtorinna sitte rupesi tiedustelemaan mitä Elina nyt aikoi, selvisivät asiat pian. Elina jäi taloon entiseen virkaansa arvossa vain yleten toisten palvelijain valvojaksi ja kaitsijaksi.
Elli kulki kaitasta polkua, mikä meni alas lammenrannalle, mutta hän poikkesi sitte pian oikealle metsään, jossa hänen kepeät jalkansa jättivät tuskin huomattavia jälkiä pehmoiseen, kosteaan sudensammaleesen. Hän käveli ja lauleli edelleen ja tunsi sydämensä niin keveäksi; oli kumminkin somaa olla noin vain kaikessa oma herransa.
"Hyvä isä nähköön!" supisi Leena kalveten, "joko se emäntä nyt senkin tietää." "Minä en enää toiseksi vuodeksi jäisi tähän taloon, vaikka en leipää missään näkisi", sanoi Taavetti juhlallisesti, ja Mari kuului nurkassa itsekseen jupisevan: "koita, koita kekriaamu!" Sitte hiipivät palkolliset tuvasta pois hiljaa, kuin varkaisin menijät ja lähtivät jokainen vuoteelleen aittoihin ja ylisille.