United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAPTEENI. Niin nytkin on, tai oli äsken aivan. Kuukaus on siitä vaan, kun täältä läksin; Huhuttiin silloin, sillä, tiedättehän, Mit' isot toimii, sitä pienet kielii, Ett' ihanaa Oliviaa hän kosi. VIOLA. Ken se? KAPTEENI. Siveä impi, kreivin tytär.
No kuinkas se nyt sitten olisi?" jatkoi tuntematon ääni, "mihinkäs päätökseen sitä tullaan, Nikolai Jeremeitsh? Sallikaa kysyä ja olla utelias." "Niin, mihinkä muka päätökseen Gavrilo Antonitsh? Teistähän se asia, niin sanoakseni, riippuu; minusta näyttää niinkuin ei teillä olisi oikeata halua." "Mitäs te nyt Nikolai Jeremeitsh, mitäs te nyt puhuttekaan?
Neiti katseli Ernestiin, waan käänsi rutosti pois silmänsä, nousi ja teki asian puhutella toisella puolella salin istuwaa nuorta naista. Ernest peräytyi ja tahtoi hakea Aleksin, mutta tämä jo oli ehtinyt istumaan Lowisan wiereen, ja molemmat näkyiwät olewan wilkkaassa puheessa keskenään. Satunnaisilta hän kohtasi erään suomalaisen herran ja rupesi sitä puhuttelemaan.
Seuraavana aamuna lapset tuskin saivat silmänsä auki, ennenkuin rupesivat puhumaan kelkkamäestä, ja aikaisin aamupäivällä seisahtui pappilan reki portaitten eteen. Heijoo, nyt sitä hauskaa pidetään kerskasi Bruuno, syöksähtäen ulos sanomaan tervetuliaisia vieraille. Olen koko aamun lakaissut luistinrataani venetalaan lahdella, ja ne, jotka eivät tahdo laskea mäkeä, saavat luistella.
LEENA-KAISA, Yhden tekevää. Saatanhan minä jäädä tänne, koska teillä on johonkin mentävää. RISTO. Niinpä me lähdemme, Toppo. TOPPO. Napletsoo, mars! LEENA-KAISA. Mitä hän tuota kangaspakkaa noin selkänsä takana piilotteli? Pelkäsikö minun silmieni siitä osaa vievän. Kun kehtaa jättää miehensä lasta hoitamaan, sillä välin kun itse kylää hyppää. Jotakin asiaa, sanoi Risto. Kyllä kai! Usko sitä.
Hän sanoi jokaiselle ohi-menevälle istuvansa odottamassa asianomaisen virkamiehen tuloa, sillä tuolla sisällä Leijonassa oli hänen paras ja tärkein keksimänsä pantuna pantiksi, eikä sitä suinkaan saataisi panna menemään vasaran alle, joten se joutuisi mailmankuluksi ja joka mies ottaisi mallia siitä, eikä hänelle itselle olisi siitä mitään hyötyä.
Enkö minä ole sinun aviomiehesi ? Saanko hetkeksi tulla sisään? Rank. Minusta oli kuin olisin kuullut sinun ääntäsi, niin tekipä mieleni pistäytyä tänne sisään. Teillä on rauhallista ja hauskaa kodissanne, teillä kahdella. Helmer. Näyttipä siltä kun olisit viihtynyt sangen hyvin tuolla ylhäälläkin. Rank. Oivallisesti. Miksi en sitä olisi tehnyt? Miksi ei pitäisi kokea kaikkea tässä maailmassa?
Vaikka kapteeni Ankkerman ei ensinkään luottanut tarjoojaan, otti hän tarjoumuksen ilolla vastaan, semminkin kun Kornman ei tehnyt minkäänlaisia välipuheita, mitkä olisivat vastustaneet oikeutta. Tämä tapaus vaikutti mitä Kornman oli sillä tarkoittanut. Ankkermanin tähden katosi ainakin osa sitä epäluuloa, jolla kauppahuonetta oli kohdeltu.
»On», vastasi Olavi tyynesti. »Meidän ensi tapaamisemme ei ollut sellainen, kuin sen olisi pitänyt olla. Minä pyydän sitä kertaa anteeksi ja pyydän nyt uudelleen tyttärenne kättä.» »Souvari!» kivahti vihasta ja harmista vapiseva ääni. »Niin mutta älkää kiivastuko!»
Seitsemän-toista ikävää, yksi-toikkoista ja kujeellista vuotta olen minä viettänyt tässä kolkossa linnassa ikäväin ihmisten kanssa. Toisinaan tapasi minut tunne aivan, kuin en minä sitä enempätä kestäisi; aivan, kuin pitäisi minun paeta ijäkseni tätä saakelin Saksan-maata!" "Mutta minulla oli pää-maali silmäini edessä; minä tarkastelin aina yhä enemmin ja enemmin kuihtuvata maa-kreivitärtä.