United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
"O, äitini", sanoi hän, "eikö isäni ole kironnut minua? Anna minun maata tomussa ja tuhassa siksi kun kuulen hänen peruuttavan ne kauhistuttavat sanansa ja siunaavan lastansa." "Ei hän sinua kironnut, Naomi; hän ainoastaan puhui surua ja vihaa sinussa tapahtuneesta muutoksesta.
Poikani, sanoi Halima, rohkaise mielesi; meidän vihollisemme elää vielä; jätä kyynelet naisten vuodatettaviksi, anna meidän puettaa vainajamme; kiireesti ottamaan petturia hengeltä; Jumala on sinua johdattava. Nämät sanat virkistivät Abdallahin uuteen eloon. Jumala on suuri, huudahti hän; sinä olet oikeassa, äiti; te itkekää, minä kostan.
Mellet on nainut Jaakon Ingan ja Laagjella on nyt pojanpoika, joka kantaa hänen nimeänsä ja on nyt hänen lohdutuksensa ja toivonsa." "Oletko ollut sittemmin Garnäsissä, kun me sieltä läksimme?" "Laagje ja minä tulimme tänä keväänä Ravdosjärvelle poronemme. Halusimme nähdä lapsuutemme seutuja ja tahdoimme myös nähdä sinut, Laila. Läksimme siis eräänä päivänä Garnäsiin sinua tapaamaan.
Sama kiusaaja, joka puhui eilen yöllä, taas alkoi puhua Nehljudofin sydämmessä, kuten ainakin koettaen johdattaa häntä pois kysymyksestä, mitä oli tehtävä, kysymykseen, mikä seuraisi hänen teoistaan, ja mikä olisi hyödyllistä. »Turhaa on kaikki vaivasi tämän ihmisen kanssa», puhui tämä ääni: »Sinä ripustat omaan kaulaasi kiven, joka hukuttaa sinut ja estää sinua olemasta hyödyksi muille.
Kenties löydän keinot ja neuvot toiveittesi täyttämiseksi, huolimatta kaikista esteistä, ja, jollen niitä löydä, niin koetan kumminkin koko rakkauteni tarmolla saada sinua tyytymään osaasi." Hän puhui vielä kauvan ja paljon ja osasi pian poikansa synkistynyttä otsaa kirkastaa ja hänen mieltänsä iloisemmaksi saattaa.
»Mutta taivaan tähden, hyvä ystävä», huudahdin, »sinä, joka olet tuomittu kapinoitsija, karkulainen ja Ranskan kuninkaan puoluelainen mikä houkuttelee sinua takaisin tuohon maahan? Se on Jumalan uhmaamista!» »Mitä vielä», vastasi Alan. »Minä olen käynyt siellä joka vuosi neljänkymmenen kuuden jälkeen!» »Minkä tähden?»
"Kyllä, samaa olen minäkin ollut huomaavinani jonkun aikaa", sanoi lääkäri ja nousi kiireesti pitkältänsä, ikäänkuin olisi äkisti jotakin johtunut hänelle mieleen. "Tulepas tänne, että saan katsoa sinua", sanoi hän vetäen Niinan istumaan polvellensa ja kiinnitti terävän lääkärinkatseensa häneen. Niina käänsi punastuen silmänsä maata kohti.
EGMONT. Ja niin on sota julistettu, ja me olemme kapinoitsijat. Oranialainen, elä anna viisauden pettää sinua! Minä tiedän, että pelko sinua ei pane väistymään. Vaan ajattele tarkoin se askel, jonkas astut! ORANIALAINEN. Min' olen sen ajatellut. EGMONT. Ajattele mihin olet syypää, jos sinä erehdyt! Turmiollisimpaan sotaan, mikä ikinä mitään maata on vitsannut.
»Ah», Sallustus huudahti, »viime illatsuista asti en ole sinua nähnytkään.» »Ja kuinka olet tuon illan viettänyt? Oletko keksinyt uusia ruokalajeja?» »Olen tieteillyt», Sallustus vastasi, »olen kokeillut nahkiaisten lihottamisyrityksissä. Tunnustan, että aivan epätoivoisesti olen koettanut saavuttaa sen täydellisyyden, johon roomalaiset esi-isämme pääsivät.» »Onneton mies! ja miksi?»
Niinpä sinun pitää myös ansaittu palkkasi saaman. Tästä hetkestä lähtien leimuaa siellä vain vihan ja kostonhimon liekit. Minun kiroukseni seuraa sinua aina kuolemaan saakka, vielä haudan tuolle puolenkin se ulottuu. Se painaa hartioitasi kuin vuori, se kalvaa rintaasi kuin mato, yötä päivää se sinulle muistuttaa kenen onnen ja elämän olet sortanut. JOHANNA. Auttakaa minä pyörryn.