United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan te laskette leikkiä, Charles, sanokaa, että te laskette leikkiä." Mies heitti katkeran muotonsa ja hänen silmänsä välkkyivät tyytyväisinä. "Teidän hämmästyksenne on hyvin mieluista minulle", sanoi hän. "Minä tunnustan, että luulen näytelleeni osani varsin viekkaasti.
Mads oli käynyt turpeammaksi, ja musta, käherä parta ulottui alas rinnalle, muutoin oli hän jotenkin entisellään, ja hänen kummastelevat ruskeat silmänsä kohtasivat nyt loistavina sisääntulijoita, ikään kuin hän olisi ihmeissään siitä että todellakin hänellä oli niin soma vaimo ja niin kaunis lapsi. Sidse tuli hoiperrellen heidän jäljessänsä.
Vasta silloin nosti tummasilmäinen tyttö katseensa, ja hänkin hymyili, mutta niin tottumattomasti, niin totisesti, kuin jos hänen silmänsä nyt vasta olisi oppineet hymyilemään. Kiitos! virkkoi hän, samalla kertaa lämpimästi ja nöyrästi. Mikä teidän nimenne on? kysyi Aleksis ja heitti hänen kätensä irti. Regina. Minun nimeni on Aleksis, lisäsi hän. Kai me vielä kerran yhdessä tänä iltana tanssimme?
Aake Berg loi silmänsä häneen eikä voinut olla nauruun purskahtamatta. "Mistä matkasi seppämies?" "Korpimetsien sysihaudoilta palajan työpajaani." "Missä tuo työpajasi?" "Hovilan neiden narrinavetan pihassa. Entäs sinä Ahtolan ahojen ajaja mistä tulet?" "Tietämättömistä." "Mihin matkas?" "Tuntemattomiin." "Vai niin; matkamme kulkee samaan suuntaan. Lähtekäämme yhdessä tallustamaan."
Tyttö seisahtui ja katsoi taaksensa. "Kenties minä kuitenkin jonkun neuvon keksin, missä minä sinut tapaan, kun aika tulee." Tyttö loi silmänsä häneen, ja tuo loistava katse kohtasi vielä kerta nuorukaista. "Jos niin on, tapaat minut täällä," sanoi tyttö vakaasti, sanoi jäähyväiset ja lähti joutuisasti kotiin.
Isoilla enkeleillä oli valkeat vaatteetkin niinkuin kaitaiset hameet ja pitkä tukka, pienimmillä enkeleillä ei ollut vaatteita, pulleat posket ja kihara tukka. Hän halusi vielä nähdä sitä unta ja painoi siinä toivossa silmänsä umpeen ja nukkui uudelleen. Hän nukkui pitkään. Vasta heräsi kun aurinko paistoi uunin kylkeen ja kadulta kuului lehmänkellojen kalke.
Elsa avasi silmänsä ja heikolla äänellä käski nostaa ylös ikkunaverhon, joka oli laskettu auringon paisteen estämiseksi huoneelle. »Missä Yrjö?» Viion leski laski sylistään Yrjön, joka heti lähti äitinsä luo painaen päänsä ojennetulle käsivarrelle. »Nouse, äiti kulta!»
Hän ja ankara Jessenhaus olivat yhdessä vastine Affleckille, joka itseensä yhdisti kummankin palvelijansa pää-omituisuudet. Tämä kolmas henkiherra Rietrikki Arnkijl oli jo harmaapäinen, vaikka hän vasta oli puolen vuosisataa elänyt. Hänen silmänsä olivat isonlaiset ja kellertävät, nenä punottava. Hieno, harmahtava parta ympäröi arvoisan henkiherran kasvoja.
Jospa hän palaisi takasin torppaan, peittyisi lämpimään vuoteesen, ummistaisi silmänsä ja unohtaisi kaikki.
Samassa aukeni sisäpuolinen ovi ja sieltä tuli hiestynyt, kiihoittunut Petrof. Kyllä nyt muistaa, sanoi hän vääpelille. Vääpeli osoitti silmillänsä Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmänsä ja meni pois takaoven kautta. »Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin hämillään? Miksi vääpeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejä?» ajatteli Nehljudof.