United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma itse, sukuoikeudelta prinssi, Kuninkaan ystävä ja heimolainen, Siks kunnes saitte minut epäiltäväks, Kumarsin sorrollenne niskani, Vieraisiin pilviin huokaukseni huo'uin, Maanpaon leipää syöden katkeraa, Te alusmaillani kun mässäsitte, Puritte puistot, metsät kaasitte, Revitte vaakunani ikkunoista Ja mielilauseeni, ei mitään jäänyt, Pait lämmin vereni ja maineheni, Mailmalle aateluuttan' osoittamaan.
Ma hälle: »Kasvos, joita kuollehina jo itkin, yhtä tuskaisasti mua taas itkettää, kun nään ne vääntyneinä. Siks lausu Luojan tähden, teitä mikä noin kuorii! Kummastelen; voi ei haastaa, ken muuta miettii, siks en vastatakaan.» Hän mulle: »Luojan ikineuvo luonut taaksemme jäänehesen puuhun, veteen on voiman, josta niin me näivetymme.
Siksi niin on tummaa vesi sulla, tulet sydänmailta, hallanmailta, siks on vaahto sulla valkopäistä, kevättoiveita kun kansan kannat. Mutta mistä loiske kumman lieto? Puron partahalla, kunnahalla, siell' on kullan koti kuusten alla, sieltä sivumennen laulut kuulit, laulut liedot, nuoret nuoren rinnan sieltä lie tuo sinivuokko myöskin, jonka aallot tänne mulle tuovat.
Vaan nyt näin Hekabe valitukseen puhkesi vaisuun: "Hektor, lapseni, mun sydämelleni rakkahin, kallein! Armas tott' olit ain' eläessäsi taivahisille, siks sua vaalivat myös, vaikk' ehti jo kuoleman arpa.
Siks sitä kunnioitamme, sen mainetta kuulutamme, laulamme, soitamme, mut missä Lloyd Georgen nyt mielen on kärki, hienon Wilsonin viisaus, jäisen »Tiikerin» järki? Yhden ymmärrän: nekin voi puuttua, pettää. Mut tahtomatta ketään nyt soimata, kettää vain virkamme: kansain on Oikeus ja Laki pyhät kuin ovat pyhyys ja Hollannin Laki!
Mut te, te syötte syötin, niin ett' onkeen te käytte vanhan vainoojanne; siksi ei teille auta suksutus, ei suitsi. Teit' taivas kutsuu, päilyy päänne päällä ja näyttää, tarjoo ikikauneutensa, mut teidän silmänne vain maahan katsoo; siks teitä lyö Hän, joka kaikki tutkii.» Viidestoista laulu
Häijyys iloa On siitä saakka aina seurannut, Ens' hetkestä kuin lapsi nauraen Repivi rikki kukan eli perhosen Siks' asti kuni kuolinvuoteellaan Saituri riemuitsee, ett' häviöön On rikas naapurinsa joutunut. *Vanha näytelmä.*
Jos joku horjumaton Herran mies Ois teillä eteen istuimemme tuottaa, Sais ennustuksen, johon voisi luottaa. AHAB. On yksi, Mika Jemlanpoika, mutta Hän aina mulle pahaa ennustaa; Siks on hän syystä saanut vankeutta. Vaan, Obadja, tuo tänne mies nyt sieltä Niin tiedustamme hältä Herran mieltä.
siks kuin he huusivat: »Te keitä ootte?» Jo kanssapuhe meiltä katkes, heihin vain kaiken huomiomme jännitimme. En heitä tuntenut, mut tapahtuipa kuin usein sattua voi moinen, että nimeltä eräs toisen mainitsikin, sanoen: »Cianfa minne jäikään?» Tuosta Opasta huomauttaa tahdoin, panin vait'olon merkiks sormen huulilleni.
CLOTEN. Lemmin ja vihaan häntä; hän on kaunis Ja ruhtinaallinen ja tenhovampi Kuin nainen, naiset, koko sukupuoli. Hänell' on jokaisesta paras osa, Ja kaikist' yhdistettynä hän voiton Vie kaikista. Siks häntä lemmin. Vaan kun Mua inhoo hän ja halpaan Posthumukseen Lempensä tuhlaa, tuo niin älyn raiskaa, Ett' edut muutkin ehtyy; siitä syystä Vihata päätän häntä, vieläpä Hänelle kostaa. Mitä?