United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
SEYTON. Kaikki totta, herra, Mit' ompi kerrottu. MACBETH. Ma tappelen, Siks että liha luistani on vuoltu! Tuo sotisopani! SEYTON. Ei vielä aika. MACBETH. Puen ylleni sen. Lisää ratsuja Vakoomaan maata; hirteen joka miesi, Ken pelvon mainii! Sotisopani! No, kuink' on sairaan? L
jos oisit sotaan yhtynyt Maan poikain: sa meidät nosta, mutta suuttumatta Kokytos-virran viluiselle jäälle, mut älä Titiuksen luo tai Tyfeun; tää täyttää halun voi, mi tääll' on hartain, siks taivu, jätä nyrpistykset nenän! Maan päällä voi hän vielä mainees nostaa; hän elää näät, viel' ikää pitkää toivoo, jos ennen aikaa hänt' ei korjaa Herra.» Näin haastoi Mestari.
jo siellä olin, missä seikat kummat kiinnitti katseeni; ja siks hän, jolle mun huoleni ei outo olla voinut, kauniina, lempeänä kääntyi minuun: »Luo Luojan nosta mielen kiitos», lausui, »hän ensi tähteen saattanut on meidät.» Minusta tuntui, meitä pilvi kattoi sees, sankka, luja, kiilto-kirkas niinkuin timantti, johon silmä Päivän sattuu.
sa meistä kerro joskus kansan kuulla.» Nyt piirin murtaen he pakenevan kuin siivin eikä jaloin nopsin näytti. Niin pian ei ois virkkaa voinut: amen, kuin pois he riensivät. Siks Mestarini myös sopivaksi katsoi lähdön meille. Ma seurasin; ja hetken käytyämme niin läheltä jo virran pauhu kuului, ett'ei ois puhettamme erottanut.
Täällä lauluin käydään sisälle, siellä tuskan huudoin hurjin. Pyhiä nousimme jo portahia, ja keveämmältä mun tuntui olla kuin äsken tuntui tasaisella maalla. Siks kysyin: »Mestari, mi paino multa otettu pois on, kun en juuri mitään ma tunne rasitusta taivaltaissa?» Hän vastasi: »Kun kaikki P:t nuo, jotka jäi otsalles, jo puoli-hävinnehet, poiss' ovat aivan, kuten nyt on yksi,
Oli aika kerran, oli hetki Herran, kun Suomi suureksi suurtui, kun Suomen kansa oli seisaallansa, kun jumaliinsa se juurtui, mut pienet sielut, kaiken kauniin nielut, taas sotkivat meidät soraan, siks näe me emmi, mitä tarvitsemme, mikä onni on vapauden oraan. Yks sentään meille jäi elämän teille: isänmaan, isänmaan pyhä vapaus!
Florinnap' on ennättäivä Kylpemähän lähteellen, Siks on puhdas hän kuin päivä, Kaunis kuin tähtönen. *Liila*. Puoleen päivään makaapi Forella, ja sitte huutaa
Inehmo murhata voi lähimmäisen tai haavoittaa, hält' omaisuuden riistää kiristämällä, murhapolttamalla. Siks murhaajat ja ryövärit ja kaikki tekijät pahan eri laumoin kuilu ens pyörön kätkee eri tuskain alla. Inehmo itseään voi vahingoittaa ja omaansa, siks pyörö toinen sulkee ne turhaan katuvaiset, jotka itse
Mutta nyt eivät auttanekaan, niin vaikka sa luulet; siks sua neuvon, väisty jo vain oman joukkosi keskeen; kamppailuun älä käy mua vastaan, vaan mene ennen kuin tuho ennättää; hukan houkkakin tultua tuntee." Hälle nyt Aineias näin vastasi vankkumatonna: "Suull' älä peljättää mua koita sa, Peleun poika, niinkuin arkaa lasta!
Ne, jotka täällä näet, nöyrin mielin tunnusti Hyvyyden, mi heidät oli niin suureen älyyn kyvykkäiksi luonut. Siks oma ansio ja armon valo niin ylös nosti heidän katsehensa, heill' ett' on tahto luja, täydellinen.