United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se ei onnistunut, sillä yhtä lujana ja läpitunkemattomana kuin Leena oli tullut lähti hän pois. Tasma oli kuitenkin jäänyt, ja Lewenhauptin ovi pysyi suljettuna, mutta kauan ei kestänyt ennenkuin Segebaden tuskallisena syöksyi ulos. Ring tarttui kiireesti hänen käsivarteensa ja kysyi: Tietäjätärkö siinä lähti? Segebaden viittasi kädellään torjuvasti: Ei, ei!
Olemme jo juoneet maljan voitollemme, riemuitsi nuoriso. Suokoon sen meille Jumala, vastasi Wrangel vakavasti. Segebaden tunsi sankariverensä entistä kuumemmaksi, ja kysyi melkein uhmaten: Herra kenraali, ettehän epäile että voitamme? Ainakaan en epäile, että itsekukin täyttää velvollisuutensa. Sen teemme! Kyllä kannattaa taistella suomalaisten metsästysseutujen puolesta.
Eihän tiedä kukaan kelle se annetaan ennenkuin olemme voittaneet, koki Ring sovitella. Se annetaan minulle, vakuutti Segebaden kovaäänisesti. Tyynempänä jatkoi hän: Sain Lewenhauptin sanan, että Salmi on minun, kun lupasin äänestää sotaa. Palkintoni pyysi hän minun itse määräämään. Valitsin Salmen, ja siinä se.
Näiden jälessä kulki jalkaväen osasto, mutta varsinainen armeija näkyi myöhästyneen, sillä nyt tuli heinäkuorma, josta pisti ulos huiveihin kääritty naisen pää. Kuorman takana häämöitti jotakin, josta ei voitu saada selkoa. Näetkö tuota naista? huudahti Segebaden tarkastaen heinäkuormaa. Mitkä silmät! Se on hän! Eläköön voittaja! Eläköön Lewenhaupt! Eläköön voittaja! kaikui miehestä mieheen.
Segebaden loi rukoilevan katseen kreiviin, ja joku selitys tuntui pyrkivän hänen huulillensa, mutta Lewenhaupt keskeytti hänet: Tiedät että inhoan vartijoita ja vakoojia. En kuulu kumpiinkaan, soperti Segebaden. Olen palveleva ystävä, joka ei pyydä parempaa kuin saada nöyränä aseenkantajana seurata teitä kuolemaan.
Ylipäällikkö oli niissä keskustana, eikä Segebaden väsynyt ylistäessään tämän ihailtavan miehen ansioita: Missä tavataan mies, jota selvän käsityksen, jalon ajatusmuodon, hyvyyden, rehtevyyden, itsensäkieltämisen, urheuden ja isänmaanrakkauden puolesta kävisi vertaaminen Lewenhauptiin?
Sen tähden?! Minkätähden?! Kuinka?! kuului kaikilta tahoilta. Segebaden kasvoi yhä mahtavammaksi jatkaessaan: Tsaari Pietarin puoliso peri miehensä kruunun, ja saattaahan hänen tyttärensä Elisabet samoin periä sen äitinsä jälkeen. Tottakai! Tietysti! No niin, siten ajattelevatkin järkevät Pietarissa, mutta valta ei ole niiden käsissä.
Kyllä se tällä kertaa olisi suorittanut asiansa niin hyvin, että teidän ylhäisyytenne lastenlapset olisivat olleet pakotetut ylpeydellä sanomaan: «Olivat sentään suomalaiset rykmentit miehiä, joihin saattoi luottaa.» Segebaden. Semmoista on nyt helppo sanoa. Ring. Kuka takaa, ettette olisi kaikki hukkuneet? Löfving. Sitä ei olisi tapahtunut.
Segebaden tahtoi tunkea vastustajansa syrjään, mutta Reifin ystävät eivät väistyneet, ja kun samassa Segebadenin hengenheimolaiset asettuivat hänen ympärilleen, ei ollut muuta neuvoa kuin jatkaa suunpieksämistä.
Tuoko se on sinun keisarinnasi? kysyi Hubert ivaten. Suus kiinni! ärjäsi Segebaden ja kääntyi pois. Sananvaihto lakkasi siihen, sillä nyt näkyi pitkä jono työrekiä, joita vetivät härät, sarvissa liehuvat töyhdöt. Jokaisessa reessä oli komeita, lujasti raudoitettuja ja suurilla lukoilla varustettuja arkkuja.