United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
BUCKINGHAM. Ei, Jumal'auta! Hiiskaust' en kuullut; Kuin mykät kuvat, hengettömät patsaat, Toisiinsa tuijottivat kalmakkaina. Toruen heitä, kysyin määriltä, Mit' äänettyys tää itsepäinen tietää; Hän vastas, ettei kansa kuulemaan Muit' ollut tottunut kuin puhemiestään. Nyt hänen täytyi toistaa lausumani: "Niin herttua arvelee, niin herttua sanoo"; Mut mitään vakuudeks ei itse lisää. Kun puhe päättyi, jotkut meidän miehet Ovella heiluttivat hattujansa Ja joku kymmenkunta ääntä huusi: "Kuningas Richard kauan eläköön!" Hyväksi tätä käyttäen nyt lausuin: "Suur' kiitos, ystävät ja kansalaiset!
"Ohoh, jatka juttua vaan," kehoitti sihteeri, "ei kukaan epäile, mitä rakas veli tässä sanoo, ja onhan meillä hyvää aikaa kuulla." Ja nyt palasi vaanjunkkari jälleen kertomuksensa uralle: "Niinkuin sanoin, herrani, kävi silloin tavattoman korkeat laineet, jotta pari alaupseeria Jönköpingistä, jotka myös olivat kanssamme tahtoivat heti kääntyä takaisin.
En usko siihen liioin, tuohon Anteron aatteeseen. Kaikki kävivät hänen kimppuunsa... Mikset, mikset usko? Antero koetti jo tyrkyttää Kalevalaa ja Kanteletarta Rajavaarallakin, mutta huonolla menestyksellä. Se on haavetta. Ei menneisyyttä saada takaisin eikä kansan tulevaisuutta runoudelle rakenneta. Saamme huomenna kuulla, mitä Snellman sanoo Anteron aatteesta.
Vakavast' usko: sairahille Ravinto se ompi, niille, Joita synnit huolettaa, Tuskat, vaivat rasittaa. Tätä armon ajoitusta Moni työllään tahtoo ostaa. Jos sun hyvä on jää pois, Turmeltua sielus vois. Tulkoot tänne, Herra sanoo, Jotka armahtamist' anoo, Vahv' ei kaipaa lääkintää, Pilkaks hällen apu jää. Jos saat avun itsestäsi, Miks siis kuolin edestäsi?
Tahdon seurata hänen neuvoansa... Minä ja teidän äitinne, sanoo hän! Teidän äitinne lienee siis tavaton henkilö, sillä markiisitar Egmont oli ankara omaa sukupuoltaan kohtaan. Viekää kreivittärelle, äidillenne, tervehdykseni ja sanokaa hänelle, että tahdon nähdä hänet esiteltynä hovissa. Muistelen hänen olevan syntyisin kreivitär Stenbock?
Ja nyt minä olen saanut selkoa hänestä! Se hyödyttää minua melkein yhtä paljon, kun kuulen T:ri Lutherin puhuvan perkeleestä, kuin Jumalasta hän sanoo häntä "häijyksi, murheelliseksi hengeksi, joka tahtoo tehdä kaikki murheellisiksi." Jumalan avulla minä en tahdo koskaan enään uskoa häntä.
Hän sanoo, että raamattu on varsin täynnä Jumalaa, että hän siellä ei ainoastaan tule meitä vastaan kuninkaana, jonka pateilla meidän sunnuntaisin täytyy käydä, taikka tuomarina, joka kokoo syntimme viimeisenä päivänä vaa'alla punnittaviksi, vaan myöskin lempeänä isänä, joka alati on luonamme, ja jolla on pyhimmät oikeudet hellimpään rakkauteemme ja syvimpään kunnioitukseemme.
Ehkäpä sinä arvelet, että se on aivan lii'an korkeata ja suurenmoista, ja ett'et sinä koskaan saa sitä nähdä ja kokea. Mutta niin sanoo ainoastaan se, joka vielä ei ole saanut tästä minkäänlaista kokemusta ja joka vielä ei tiedä, että rakastaminen on samaa kuin elämänsä antaminen ja heittäminen. Niin sanoo ainoastaan se, joka vielä ei tunne itsensä kieltävän rakkauden voimaa.
"Mitäs on tapahtunut, Wilding? kysyi hän hätäisellä äänellä, mutta vaikeni samassa katsoen ympärillensä etsiäksensä jotaan näkyvää syytä hänen kauhistuneesen mielialaansa. "Hyvä Yrjö Vendale" vastasi viininkauppias surullisella katsannolla, ojentaen kättänsä enemmin niinkuin apua tarvitseva kuin joka tervetulemisiansa sanoo "hyvä Yrjö Vendale, asia on se, etten minä koskaan enää pääse minuksi.
Viimemainitussa suhteessa, kun oli kysymyksessä kotieläinten hellä kohtelu, oli, näet, Juteini jalo kiivailija, ja, sanoo Snellman, hän lienee joskus, kun eivät suusanalliset huomautukset auttaneet, pahoinpidellyn eläimen puolesta kostanut sen kiusaajalle.