United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta malta!" huusi Petrovitsch, kun Lents oli menemäisillään, "vielä sanon sanan, yhden ainoan sanan vaan".
"Teitä kohtaan, kallis ystäväni, en koetakaan lausua tunteitani, siihen puuttuu multa sanoja, enkä tunne sitä kieltä, muualla kun sydämmeni syvyydessä, jolla senlaisia sanoja voisin lausua. Sanon vaan aivan yksinkertaisesti: sydämellisiä terveisiä Teille ja samanlaisia vihkiäisjuhlallenne, jota tulevat juhlallisesti viettämään myös "Olga ja Feodor". Annan ja Riston häät vietettiin joulun aattona.
»Näittekö mitä täällä tapahtui?» kuului tiukka ääni. »Emme ... emme me mitään tiedä», hätäili joku. »Valehtelet!» helähti permannolta. »Minä näin päitä ikkunassa. Ja minä sanon että jos tästä asiasta kuuluu hiiskaustakaan näiden seinien ulkopuolelle, niin minä pehmitän teidät jokainoan samalla hihnalla!»
Tunnustan, Mutta minä luulin, kuten minulle oli sanottu, että se oli unijuomaa, ettei siitä mitään pahaa tule. En aikonut enkä tahtonut. Sanon Jumalan nimessä, etten tahtonut, sanoi hän. Ette siis tunnusta itseänne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja sormuksen anastamiseen, sanoi puheenjohtaja. Vaan tunnustatte antaneenne pulverin? Sen kyllä tunnustan, mutta minä luulin sen unipulveriksi.
Rientää ulos. LINDH. Malta! sanon minä. Odota! Kun näkee rouvan menneen. Ah! Telefooniin. Suokaa anteeksi, tässä oli keskeytys. Jahah. Kirjoittaa. ... »vaan jättää hän asian herra kuvernöörin itsensä ratkaistavaksi, kuitenkin sillä ehdolla, että herra kuvernööri vastaa siitä, ettei mitään epäjärjestyksiä eikä hallitukselle vihamielisiä mielenosoituksia panna toimeen.» Yhä telefooniin.
Dampbell vetäsi nyt taas piipustaan aikasen savun, minkä vetäsi henkeensä ja ylpeän näköisenä puhalti sen ylöspäin ja sanoi: "Kun te pyydätte neuvoa, niin minä neuvon ja niin on aina tehtävä; minä sanon vastaisen varalta... Katsokaa nyt, onko nämä suorat? Ne pitää olla aivan suorat.
Ja haudoit työtäsi. Niin pitkälle niin myöhäiseen, Alfred. Ooh, kuinka vihasin sinun työtäsi! Vaan sehän on nyt loppunut. Johan vain! Kun nyt olet ryhtynyt toiseen, joka on vielä pahempi. Pahempi! Kun on kysymys lapsesta, sanotko sitä pahemmaksi? Sanon, minä sanon. Meidän kahden suhteeseen nähden sanon minä sitä siksi. Vaan minä en kärsi sitä, Alfred! Minä en kärsi, sen sanon sinulle!
'En usko, sanon vielä kerran, Suomen tytön punottamatta ja vihastumatta toisestakaan tätä kuulevan laulettavan.» Kuinka monta kertaa sitä sitten on samalla ponnella vedottu Suomen naisen kasvojen punaan, vaikken tiedä millä menestyksellä!
"Mutta sen minä sinulle sanon, että huomenna aikaiseen aamulla minä ja Frits ja naapuri Witt ja Kalle istahdamme minun vankkuriini ja lähdemme matkaamme. Mutta sinä saat istua kököttää täällä yksin ja tappaa kärpäsiä huviksesi. Nyt sinä menet kauniisti panemaan kapineet kokoon; vähän evästä me myös tarvitsemme mukaamme". Ja niin sanottuaan meni Swart naapuritaloon.
... Auringon, sanon minä, virkistävillä säteillään valaisevan vanhaa Thulea... Me kiitämme, me kiitämme, sanoi kuningas keskeyttäen. Mutta puhuja ei voinut millään muotoa ottaa omatunnolleen sitä, ettei hänen majesteettinsa saisi kuulla vielä jäännöstäkin hänen ulkoa opitusta pitkästä, saarnantapaisesta puheestaan.