United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paronitar kävi paroniin nojaten "jaloittelemaan", ja heitä seurasivat molemmat papit. Jeanne ja Julien kävelivät metsikköön asti ja astuivat sen ruohoa kasvaville poluille. Yht'äkkiä tarttui Julien Jeannen käteen ja kysyi: Sanokaa, tahdotteko tulla vaimokseni? Jeanne kumarsi jälleen alas päänsä. Ja kun Julien sopersi: Vastatkaa, minä rukoilen! Niin loi Jeanne hiljaa silmänsä häneen.
Kreivitär lopetti silmänräpäykseksi keskustelun, joka oli käynyt melkein kuiskaamalla ja kääntyi äkkiä pikkutyttöjen puoleen. "Ei, rakkaat lapseni", hän sanoi, ja ponnistukset, joilla hän koetti pastorilta salata kärsimättömyyttään, tuottivat imelän hymyn hänen ohuille pitkille huulilleen, "jo on aika teidän panna maata, kellohan on jo yli kymmenen, sanokaa nyt hyvää yötä ja menkää huoneesenne!
Jotakin tavatonta, hämmästyttävää on tekeillä." "Mitä sitten?" kysyi kuningas innokkaasti. "Sanokaa markisinna, mitä on tekeillä?" "Herra, jos minä sen teille sanoisin nyt, niin ei se olisi enään mikään hämmästys teille, kallein kuninkaani. Antakaa käsky aljettaa, niin saamme nähdä!" "Teillä on oikein, alkakaamme!" huusi kuningas, ja antoi merkin juhla-mestarille.
Ja nyt, sir Henry, sanokaa, onko mitään muuta outoa sattunut teille Lontooseen tultuanne?" "Ei, herra Holmes, ei minun tietääkseni." "Ettekö ole huomannut kenenkään seuraavan tai erityisesti tarkastavan teitä?" "Minusta melkein tuntuu, kuin olisin joutunut suoraan kaikkein hurjimpaan seikkailuromaaniin. Miksi taivaan nimessä minua joku seuraisi tai tarkastelisi?" "Siihen me juuri nyt tulemme.
"Ensiksi tahdon minä kuulla teidän pyyntönne, Varon, ja sitten teidän kysymyksenne, Lekain", sanoi Klairon. "Puhukaa siis te, Varon, ja sanokaa, mitä pyydätte minulta?" "Pyydän, rukoilen, Klairon, että kerrotte minulle kertomuksen onnettomasta kreivi S:t Audème'sta, josta paljon on puhuttu, ja jonka minä sitten vasta voin uskoa, kun kuulen teidän vakuuttavan sen todeksi."
Hitaasti liikkuvan lautan ollessa noin sata askelta majatalosta hän tuleville Hurooneille huudahti: "Sanokaa, missä tarkoituksessa olette tuolla lautalla tänne tulleet?"
Muutoin, rasia on minulle yhä kalliimpi, kun se yksin vaan jää nyt minulle. Sanokaa, että minä pidän sen omanani. Minä toimitan teidän asianne täsmälleen, mylord. Ja nyt, jatkoi Buckingham, katsoen tarkasti nuoreen mieheen, kuinka koskaan saatan palkita teitä? D'Artagnan punastui silmänvalkeiseen saakka.
En ole svekomaanikaan, minä en ole sitä enkä tätä. Ettehän tahtone sanoa, että te olisitte kokonaan väritön. Kapteeni nauroi. Ei, ei. Katsokaa minua naamaan ja sanokaa sitten olenko minä väritön. Punasempaa ihmistä ette ole nähneet, niin kasvoista kuin sydämmestä. Minä vaan sanon, etten ole fenomaani, enkä svekomaani, sillä minä pidän yhtä paljon sekä ruotsalaisista että suomalaisista.
Sanokaa nyt, herra Vendale, taitaako vaimonne viidellätoistasadalla punnalla vuoteensa asua kaupungin parhaassa osassa ja pitää palvelijaa, joka avaa hänelle ovet, pöydän-kattajaa, joka passaa häntä syödessä, tahi hevoisia ja vaunuja ajaaksensa? Minä luen vastauksen silmistänne, se on kieltävä. Noh, yks asia vielä, niin olen lopettanut!
Tiedättekö te, mamselli Liina, minä olen teidän uskottunne tahdotteko te olla minun. Kyllä; mutta sanokaa nyt, tekikö tyttö oikein? Järkeä ei hän totellut, sillä järki sanoi luonnollisesti, että hänen ennemmin piti mennä naimisiin rikkaan paruunin kanssa, kuin että hän koko ikänsä neuloisi poimuille taitetuita yökaapuja; mutta sanokaa...