United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja katso jos lienen pahalla tien, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. Ja Jumala kuulee meitä ja täyttää rukouksemme. Sadekuuroillaan ja rajuilmoillaan hän etsiskelee sydämiämme, puhdistaa ja uudistaa joka sopen.
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä! BERTHA. Et saata viipyä? AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen! BERTHA. Oletko kipeä? AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun tähtesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun näen sinun elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa pesässä!
Sitä en saata tarkoin muistaa, vastasi jälleen eukko; mutta kyllä kreivi usein sanoi minulle näin: »minä tiedän, että sinä olet emäntääsi kohtaan hyvin säveä ja huomaavainen», sanoi hän, »ja että sinä myös tahdot palvella minua, ja siksi minä vastapalkkioksi pidän sinut hyvässä muistossa», sanoi hän... Mutta mitä hän sillä tarkoitti, sen Jumala tietäköön!
Mikä lie piioillani? Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minäi, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana parassa; Tahi se syömättä eläisi, Tarkeneisi vaattehetta. Viisin piikoja pitäisin, Kuusin käskynkuulijoita. Vaan en nyt sanoa saata, Enkä tuota tuhma tunne, Mi on piru piioillani, Paha palkkalaisillani, Ei pysy minulla piiat, Orjat ei ne ollenkana. En elä elotta.
Enpä saata kieltää sitä vastasi amerikalainen ja ensi kerran elämässäni se on minulle tosin mielihyväksi. Kolmas kuula jäi kauas kahden ensimäisen ta'a, ja vähemmässä kuin kymmenessä miuuutissa oli Delphin ulkona korvetin kanuunain kantovälistä.
Totta puhuen en minä tästä herrasta vähintäkään välitä, jos yleensä täällä kenestäkään voisin pitää. Minä elän täällä rikkauden loisteessa, enkä saata kuitenkaan kutsua penniäkään omakseni. Mulle sanotaan, että jos omistaisin rahaa, olisi se vain minulle vahingoksi. Yksin vaatteenikin kuuluvat kamarineitsyilleni, jotka niistä riitelevät ennenkuin olen niistä luopunut.
Jonkun aikaa myöhemmin liikkui isäntä kylässä, ja Tuomas pääsi tästä siihen luuloon, että kohta taitaa tulla julkinen päätös isän ja Laaran välillä. Kylästä kyselemällä saikin hän tietää kutsutun muutamia vieraita ja niiden mukana erään kirjoitusmiehen. Mutta sitä toimitusta ei hän saata rauhallisena katsoa, ei vaikka. Viikon loppupäivät menivät tutkiessa, mitä tämän asian suhteen olisi tehtävä.
Uskaltaisinkohan tarjota teille omat vaatteeni siksi aikaa kuin vartoomme teidän omianne... Mitä sanotte ehdotuksestani? Olette hyvin kohtelias ... niin, enemmän kuin kohtelias ... mutta entä te itse? Kaikella muotoa, älkää olko levoton minun vuokseni... Minä olen voimakas ja karaistunut. Teidän tarjouksenne on ritarillinen, enkä saata kieltää, että minun on hiukan kylmä.
Ensiksi se erotus, joka huomataan laskimo- ja valtimoveren välillä, ei saata johtua muusta kuin siitä, että veri, tultuaan harvemmaksi ja ikäänkuin suodatetuksi kulkiessaan sydämen läpi, on ohuempaa, nopeammin liikkuvaa ja lämpimämpää juuri tultuaan sydämestä, kuin se on vähää ennen tuloansa sydämeen, s. o. valuessaan laskimossa.
Mutta Fredrikan kanssa me päätimme yksimielisesti, että tämä summa oli meidän vähäisiin vaatimuksiimme nähden liian suuri; me emme saata sitä pitää omanamme. Me panimme entisetkin rahat muitten joukkoon, pidimme nyt rahoista parempaa huolta, ja jatkoimme matkaa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ihastuneena vastaan-otti vanha äiti meidät ja siunasi meitä, Aarre annettiin hänen talteensa.