United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Halutti vaan kiittää teitä, ja kiitän vieläkin. Mistä täällä nyt ollaan niin kiitollisia, sanoi sievä neiti Selig tullen heidän luokseen ja sekaantuen puheeseen. Mennään me kolmisin tällä ruuhella, ehdotti hän ja rupesi työntämään ruuhta jälleen vesille. Henrik hyppäsi ruuheen ja rupesi sitä airolla työntämään sopivan nousukiven luo. Hanna ja Olga tänne! huusi kauppaneuvos.
"Mr Cap nojautui niin paljon taaksepäin, että oli vaikea ohjata ruuhta", vastasi Jasper vakaasti. "Saattaa olla, saattaa olla mahdollista; epäilemättä täytyy niin olla, koska niin sanotte, mutta minä tiedän kuitenkin teidän laskeneen alas saaden ainoastaan kymmenen lusikallista."
Silloin lähestyi tuolta järveltä liukuillen ruuhi, hiipien kuin kavala vihollinen tuossa synkässä metsän varjossa rantamalla. Anna katseli ajattelemattomana tuota ruuhta, joka läheni virran alkua, laskeakseen maalle toiselle rannalle, muuten sekä tavallisesti käyttämättömälle että sopimattomalle paikalle; tavallinen maallelaskun paikka oli ukko Laurin tuvan kohdasta.
Hirventappaja oivalsi heti, että metsäläinen, sill'aikaa kuin hänellä itsellään oli ollut tekemistä vihollisen kanssa niemellä, oli uinut ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt viedä sitä talteen. Varmana siitä, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei Hirventappaja epäillyt lähestyä ruuhta, jossa metsäläinen oli, eikä huolinut ottaa pyssyänsäkään käsille.
"Minä luotan suuresti teihin molempiin," sanoi kersantin tytär, "enkä epäile, ett'ette tahdo tehdä kaikkia mitä voitte, osoittaaksenne isälleni kuinka suuressa arvossa häntä pidätte; vaan minun täytyy myöntää etten mielelläni tahdo jättää ruuhta, nyt kun olemme varmat siitä, että vihollisia on metsässä. Setäni saa kuitenkin ratkaista tämän kysymyksen minun puolestani."
He kulkivat yhdessä rantaan, ja indiani käveli huolettomasti edellä, osoittaakseen ehdotonta luottamusta seuralaistaan kohtaan. Tultuaan niemen päässä olevalle aukealle paikalle, osoitti metsäläinen Hirventappajan ruuhta ja sanoi äänenkorolla: "Ei minun keltanaaman ruuhi. Tuo tuolla punasen miehen ruuhi ei tahtomas muiden tahtomas omansa". "Nyt olette, punanahka, kokonaan väärässä.
Me elämme kodissamme kuin kaksi tyynessä lammikossa kelluvaa ruuhta, jotka ainoastaan sattumalta koskettavat toisiaan. Minä työskentelen täällä kamarissani, silloin kun en ole ulkona, ja sinä istut omassasi kutoen tai lukien jotain romaania. Vasta vähää ennen illallista teen tavallisimmasti kävelyn luoksesi ja tapaan sinut usein haukottelemassa.
Ruuhta silmäili hän vähän aikaa. Sitten läksi hän menemään metsään . Hän kertoi itselleen äitinsä sanat: «Johannes mahtaa nyt olla onnellinen!« «Ha, haa!« Nauru oli kamalaa; kauhea iva oli naurajan äänessä. Hän kulki polkua etemmäs muistamatta, että se vei yksinäiseen tölliin, metsän sydämeen, penikulman korpeen isänsä asunnosta. Olet kait nähnyt kellon!
Tulin vain noutamaan papan ruuhta, kun sanoi jättäneensä. Olisihan se toki mekin.... Emma käy sisään. Taisi olla Matillakin jotain asiaa. Käypi sisään vain, käypi sisään, kuului tuvasta Korsun rento, leveä ääni.
Kun hän katsoi ylöspäin, oli puunlatvat kadonneet näkyvistä, mutta pian huomasi hän ruuhen kääntyneen niin, että hän tirkistysreijästään näki ainoastaan järven kummankin pään. Oksan avulla, joka oli hieman väärä, alkoi hän nyt soutaa eteenpäin, koettaen ohjata ruuhta niin suoraan kuin mahdollista.