United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en ole näissä asioissa erehtynyt vielä milloinkaan. Antti näki turhaksi riidellä hänen kanssaan. Myöskin Soisalo vaikeni kotvan itsepintaisesti. Eikö hänkin ole eronnut? hän kysyi äkkiä. Antti oli jo välillä ollut aivan toisissa ajatuksissa. Kuka? hän kysyi vilpittömästi. Ah, sinä tarkoitat edelleen rouva Sorvia? Ei, mutta hän elää erossa miehestään.
Hän ei vaan mahda riidellä isännän kanssa siitä hyyryvelasta?! Laitinen pitää, että saisimme asua tässä ilmaiseksi, kun ei ole mitään palkkaa tuosta kauheasta lumenajosta ja kun on niin vaikea tulla toimeen. Nyt ne viheltävät poliisia. Laitinen on niin hurja viinapäissään ja viime aikoina se on kiukussaan juonut enemmän kuin tavallisesti jos ei se vaan Mitä on tapahtunut? Tappeleeko Laitinen?
MARIANA. Hyvä frouva, minä olen viaton; sanoin vaan mitä Maalarin-Hanne sanoi. MAURA. Minä sun maalaan keltaseksi ja siniseksi. TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset! MAURA. Elä ihmettele, Timoteus, että täytyy mun näin usein riidellä kansaansa; sillä tiedä, hänen vertaistansa hävyttömyydessä ei löydy maan piirin päällä.
He olivat alkaneet keskenään riidellä, kyllästyneet ja eronneet... Monta oli sellaista tapausta jo ennenkuin nämä omenapuut kuolivat. »Perunoita täällä sopii viljellä», oli rahvas joskus hänelle sanonut. Miksi hän olikaan vaatinut liikaa omenapuilta, vasten luontoa? »Hm, miksi ei tosiaan perunoita?» hymähtää Muttisen Aapeli. eli lapsettoman Mannun kosto. Savossa Varkauden tehtaalla vuonna 1918.
Ja jos en olisi tullutkaan takaisin, niin olisitte te kyllä rakastaneet tarpeeksi isänmaatanne havaitaksenne, ettei yksityisen henkilön elämä merkitse mitään verrattuna siihen suureen asiaan, jonka edestä hän on henkensä uhrannut. Sinä, Martha, et ole oikea isänmaan ystävä. Mutta en tahdo nyt riidellä sinulle.
Hänelle itselleen ei ollut mikään vaikeus riidellä ja hän saattoi loukkaavimmatkin sanansa ja väkivaltaisimmatkin tunnepurkauksensa puhaltaa seuraavassa hetkessä pois kuin höyhenen. Johannes oli toista verta. Hän ei voinut unohtaa mitään, ei antaa anteeksi mitään. Jokainen vaihdettu sana, jokainen saatu vaikutus painui häneen kuin terva kuivaan puuhun.
Ihmiset, jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, mutta kun ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se on, joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee hyväksi, puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän sen tietää, silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tiedä.
Isä oli juuri noussut päivällismakuulta, veti toista kenkäänsä jalkaansa ja kysäsi laiskasti äidiltä: "Mitä sinä taas riidellä paahdat sen tytön kanssa?"
KORTESUO. Mutta sinun asiasi oli pitää huolta tytöstä eikä minun. Ymmärrätkös? RIIKKA. Ymmärrän, ymmärrän! Ja lopeta nyt, hyvä ihminen. Ellet herkiä kiukkuilemasta, niin ei tule parempaa selvyyttä nyt kuin eilenkään, sen minä sanon. Suotta vaan laitoit hakemaan Johannesta ja Mikkoa. KORTESUO. Kuka tässä kiukkuilee, sinä vai minä? RIIKKA. Ei riidellä. Asia ei sillä parane kumminkaan.
Yhtä vain varaan itselleni: jos teette hyökkäyksen häntä vastaan ja suoraan minua vakuutatte siitä, että olette voittanut, niin en ole kauemmin vihamiehenne; hän ei ole sen arvoinen, että hänestä kannattaisi riidellä.