United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laita hänet tuomaan pedon päätä, Joka peitsess' Aatun päätä kantoi, Jott' ois vilpitön hän silmissäni; Ja sun kostos, jonka hälle huusin, Vieriköön mun harmaan pääni päälle Sitte kartanoni tuhkiltakin, Kaatuneiden poikain' ruumiiltakin Ylistän sua, että vielä elän!" Tämän kuullen Tuomas astui sisään: "Rauha harmajalle päälles, isä! Tässä minun seisoissan' ei enää Hengitä sun poikais murhamiehet."
En tiedä; mutta niin lämmin on Sen läheisyys kuni auringon, Ja onpa kuin hänen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan. Ma tuntikausia ihaillen Kuvoa tuot' yhä katselen, Ei sulho kultoaan punastuvaa Niin tyystin katso, kuin minä kuvaa. Ja kun ma katson, niin vähittäin Herääpi muistoja mielessäin Niin armahaita, niin ihanoita Ja kaivatessani katkeroita.
Ei kellään ihmisellä ole rauhaa, joll'ei hän sitä ole taivaasta saanut, sillä ei kukaan tuo rauhaa mukanansa tullessansa tähän maailmaan. Tuo tärkeä kysymys: "Onko minussa rauha? Olenko minä armon osallisuudessa? Olenko minä kääntynyt, olenko uudestasyntynyt?" tunkeutuu sen tähden kuhunkin sydämeen, joka ylipäänsä ei ole tullut totuudesta väliä pitämättömäksi.
Waikka isännän tauti oli niin kowa, että kaikki luuliwat hänen kuolewan, rupesi hän kaikkien ihmeeksi paranemaan tuon tapauksen perästä, kun hän miniällensä sydämensä awasi. Paraneminen käwi kuitenkin hywin hitaasti ja Maiju hoiti häntä edelleenkin yhtä suurella huolella. Nyt wasta, kun isännän sydän näin oli pehmennyt Jumalan käden kautta, palasi taloon entinen rauha ja rakkaus.
Oli jotain ääretöntä ja huimaavaa katsoa taivaalle. Mikä tomuhiukkanen olikaan ihminen ja hänen elämänsä tässä maailmojen äärettömyydessä! Luonnon suurenmoinen hiljaisuus ja rauha oli juuri sitä, mitä Heikki tänä hetkenä paraiten tarvitsi. Hän tahtoi päästä näkemään elämää laajemmalta kannalta, päästä kohoamaan oman itsensä, omien kokemuksiensa ja yksityisten tunteittensa yläpuolelle.
Ja kattona on heleän sininen taivas ja sen kannattimina häikäisevän valkoiset lumihuiput. Onni, tyytyväisyys ja huoleton rauha täyttää luonnon, ja sen sydämen alla sykkii pidätetty riemu, joka vasta illan viileän tullen valloilleen remahtaa.
Mut Israel jos tappoi lapseni, Niin kuolkoon murhaaja, mut sulle rauha. Vihaiset tuulet, tuokaa turmiota, Aromaan myrskyt isää rankaiskaa, Jos lapsensa ei kuolemaa hän kosta, Jos Zuurin keihäs väistyy vihollistaan. He kohta tääll' on, sanoit? BILEAM. Raju-ilma Niin raivosti ei metsää tuiverra, Ei rohkeammin ukkonen syö puuta Kuin karkaa kimppuhusi Israel. ZUUR. Mut Moab rauhass' on?
»Kuningas on lähettänyt teidät kotiin», jatkoi hän, »koska on tehty rauha; luuletteko sen olevan hänelle mieleen, kun hän kuulee, että olette jälleen rikkoneet maan rauhan? Hyi, sanoo hän, niin käyttäytyvät puolalaiset, mutta eivät preussilaiset. Sentähden tie auki pojat tie auki!»
Tämän kuulee kauhistuen vaimo, Toki liikkumatta vuoteeltaan; Hikihelmet kylmät otsalt' kiirii, Kun hän hiljaisesti rukoilee: "Pelasta mua täältä, korkein taivas, Pelasta myös pieni poikasein! Täällä aina ahdistua ja tuska, Siellä rauha iankaikkinen." Niin hän hiljaisesti rukoileepi, Myrkyn riehuessa kankaalla, Villin petojoukon ulvoessa; Korkuudessa kuultiin rukous.
Nuo kirkkaat, lempeät silmät, joiden katseista loisti ilo ja rauha, niin tykkänään erillainen kuin Sauluksen oma, murrettu sieluntila, saattoivat liikkeeseen hänen syvät intohimonsa ja täyttivät hänen rintansa kuohuvalla katkeruudella sekä uteliaisuuden, odotuksen ja epätoivon tunteella.