United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !


Leena, siitä et saa puhua kellenkään mitään; se on salaisuus, jolla aion äkkiluulematta ilahuttaa miestäni. Sisäpiika. Nora. Tuo kauhea tapaus on tulossa. Se tapahtuu kuitenkin. Ei, ei, ei, se ei voi tapahtua; se ei saa tapahtua. Krogstad. No, olkoon vain! Nora. Mitä te tahdotte minulta? Krogstad. Saada selvää eräästä asiasta. Nora. Niin puhukaa joutuun. Mitä se on? Krogstad.

"Ymmärtäväinenhän minulla onkin poika", virkkoi onnellinen äiti ivaellen, pani kätensä rinnalleen ja katsahti poikaansa: "Sanonko sulle vielä jotain?" "Puhukaa; mielelläni teitä kuulen". "Tuntuu, kuin vasta ensi kertaa tänään voisin tällä tapaa sinun kanssasi puhella, ja kun kuolen, niin ei jälkeeni jää mitään, jonka olisin unohtanat.

Hyvä rouva, sanoi rouva Bonacieux, suokaa anteeksi että häiritsen teitä, mutta sanokaa, mitä neuvotte minun tekemään? Jumalani! Teillä on enemmän kokemusta kuin minulla; puhukaa, minä tahtoisin kuulla teidän ajatustanne. Ensiksikin, sanoi mylady, saattaa olla mahdollista että minä olen väärässä ja että d'Artagnan ja hänen ystävänsä todellakin tulevat teille avuksi.

Puhukaa niin, että me kaikki kuulemme ja ymmärrämme. Silmun kylässä on... Jokelassa on... Hirmuista on... Eihän siitä selkoa tule sillä lailla, jos te kaikki yht'aikaa rupeatte puhumaan. Kertokoon yksi asian, niin siitä tulee jotain tolkkua. Se on kumma tosiaankin tuo naisten tapa. Oikeuden edessäkin, jos heitä sattuu olemaan vaikka kymmenen, niin kaikki yht'aikaa puhumaan.

"Sir," vastasi laulaja, "oletteko koskaan tuntenut kesän läheisyyttä?" "Sallikaa minun puristaa kättänne. Minä ihailen sitä kysymystä, jolla te vastasitte minun kysymykseeni. Jos teillä ei kiirettä ole, niin istukaa ja puhukaa vähän minun kanssani." Laulaja nyykäytti päätänsä ja istui.

Mutta sen jälkeen nousi Kaarle-kuningas, yht'äkkiä vakavaksi muuttuneena, pöydästä ja sanoi Piperiin päin kääntyneenä: Herra kreivi, minä olen luvannut ystävilleni iloisen päivän. Se on nyt lopussa, ja minä olen valmis kuuntelemaan teitä. Te näette ympärillänne miehiä, jotka voivat salaisuuksia säilyttää. Puhukaa ja puhukaa vapaasti; mitä on teillä minulle sanomista?

Kun hän herkesi puhumasta, kääntyi Lily ja katseli ensi kerran tarkasti hänen mustiin, lempeihin silmiinsä; sitten hän pani kepeän kätensä Kenelm'in käsivarrelle ja sanoi hiljaa: "Puhukaa enemmän puhukaa niin; minusta on hauska kuulla teitä." Mutta Kenelm ei enää puhunut.

"Puhukaa te nyt, sinä, Tessaloniken kunnianarvoisa piispa Teofilos, sinä, Dodonan logoteti Anatolius ja sinä, Parmenio, makedonialaisten keihäsmiesten urhea päällikkö. Te olette turvassa täällä keisarillisessa palatsissa. Te olette nähneet barbaarien johtajat. Mitä neuvotte?" Silloin Tessaloniken iäkäs piispa heittäytyi uudestaan polvilleen ja lausui: "Oi, roomalaisten keisari!

Ehkä tuntematon teidän majesteetillenne ja vieraana valtakunnassanne, rohkenen minä kuitenkin esiintuoda rukouksen, jonka täyttäminen on erittäin tärkeä sydämelleni." "Puhukaa, prinsessa," sanoi kuningas ystävällisesti hymyillen. "Mitä niin kaunis suu pyytää, ei minulla varmaankaan ole kykyä kieltää."

niin että katuen ja anteeks antain elosta erosimme, luottain Luojaan, mi meille suo nyt kaipuun nähdä häntäMa virkoin: »Vaikka kuinka katson teitä, en ketään tunne, vaan jos suvaitsette, te puhukaa, ja vannon kautta rauhan, jota ma maailmasta maailmahan tään Oppahani johdoll' etsin, että teen minkä taidan, sielut onnelliset