United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huomen illalla kun tulen tänne, nostan oikean käden peukaloa, joka merkitsee, että rohtopullot ovat yhden kokoiset ja näköiset, muista nyt se! Sinä iltana, jolloin olet niin terve, että aivot karata, annat pullon minulle, jonka säilytän poveeni, sillä ei Olli koskaan syynää minua ulos tullessani.
Leena vetäytyi takaisin pannaksensa kalleutensa taas kätköön, ja vastasi hiljaisesti ja vakavasti: Maailma laskee lapseni viideksi, mutta itse lasken ne kuudeksi, sillä kun Löfving otti minut vaimokseen, teki hän niin sentähden että saisi minusta hyvän äidin Martille, ja kun poika ensi kerran seisoi edessäni, päätin tehdä hänen puolestaan mitä voin, jottei Löfvingin ensimmäinen vaimo voisi suurena tilipäivänä sanoa, että pistin hänen lapsensa poveeni niin että jalat roikkuivat paljaina.
Kun vanhempani kuoli Ja maahan mullattiin, Silloinpa raskas huoli Poveeni painettiin. Oi äiti armas! Kenpä Sun sais unohtumaan. Ma voisinkohan? Enpä; Ma itken vaan. Etsi valoa! Varoja kerättäessä Sahalahden pitäjän lainakirjastoon v. 1881. Etsi, etsi, suomalainen, Järjellesi valoa! Järki, miss' on siveellinen, Siin on elo jaloa. Guttenbergin keksintöä Pidä aina arvossa.
Minä päätin sentähden kätkeä asian omaan poveeni; ja siinä se antoi uuden sulon pikku Em'lyn kuvalle. Aamulla syödessämme sain kirjeen tädiltäni. Koska siinä puhuttiin semmoisista asioista, joissa luulin Steerforth'in voivan neuvoa minua yhtä hyvin, kuin kenenkään muun, ja joista, minä tiesin sen, minua huvittaisi keskustella hänen kanssaan, päätin ottaa ne puheeksi kotimatkallamme.
Hän uskoi minut Jumalan haltuun, joka oli ottanut viattoman lemmittyni rauhaansa, piti minua sisarellisessa rakkaudessaan aina hyvänä ja oli alati minun vieressäni, menin mihin menin, ylpeänä siitä, mitä olin tehnyt, mutta äärettömän paljon ylpeämpänä siitä, mitä minun oli suotu vielä tehdä. Minä panin tämän kirjeen poveeni ja ajattelin, mimmoinen olin ollut tunti takaperin!
Sanalla tyhjiin haihduttaa hän lahjas; Poveeni lieskat riehumaan hän lietsoo, Halua hurjaa sulo-kuvahan. Haluista horjun liekkumaan ja siinä Kun herkkuilen, taas riuduttaa mua kaipuu. Luulispa kyltyvän jo moiseen elantoon! Mit' ollee siinä suloisuutta? Koitteena hiukan aikaa kelvatkoon, Vaan kohta kaipaat jotain uutta. FAUST. Muut' eikö sull' oo toimimista, Kuin turmella mun päivään' onnellista?
Sillon sanasi liekehtivä miekka iski reijän entisen vakuutukseni, huolimattomuuteni rintarautaan; iski reijän, josta epäilys rupesi tunkemaan sisään, ja nyt, nyt virtaa sen läpitse mun poveeni visseys. Mutta kuinka? Niinkuin polttava schirocho-tuuli; kammoittavana myrskynä se rynkää sisään, huutain minua lakkaamatta nimeltä.
KUNINGAS JUHANA. Tuhottu, myrkytetty, kuollut, kurja; Ja kukaan teist' ei pyydä talvea Jääkättään vatsahani pistämään, Tai johda valtakunnan virtoja Poveeni palavaan, tai pyydä, että Mun pykiville huulilleni pohja Viluista tuultaan suikkaisi ja jäillään Mua viihdyttäisi. Paljoa en pyydä, Vain kylmää lohtua, ja tylyt, kovat Te olette, kun senkin kiellätte.
Sill'aikaa kun setä teki loppuansa, menin minä hänen aarrekamariinsa, ylikerroksessa ja väänsin rahat poveeni", sanoi poika Juho, vähääkään hämyilemättä. "No miten sinä pääsit niin lujasti lukittuun kaappiin?" kysyi isä pojaltaan, nähtävästi ja ja täydellisessä voittoriemussaan! "Minäpä olenkin jo varoselta pitänyt varani.
Ma ain olen merta lempinyt, Nuo vienot aallot sen Niin usein mieltäni viihti; Me suovuimme yhtehen. Mua onni eilen suuteli, Sen päivä jo on vienyt, Ja oikein tosilemmestä En pitkään aikaan tiennyt. Uteliaisuus naiset nuo Toi sylihini varmaan; Kun poveeni he nähneeks sai, Taas kadotin jo armaan. Ja toinen nauroi mennessään, Näin toisen kelmeäksi; Vain Kitty itki katkeraan, Kun luotani hän läksi.