United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Et, hyvä lapseni, se on minun lempipaikkani; tule! No, Emmaseni, sinä näytät niin iloiselta ja terveeltä, sinä olet kuni hiljan puhjennut ruusu aina naurusuin. Niin, hyvä eno, posti on tullut. Vai niin, se ilahuttaa minua. Oliko minulle kirjeitä? Ei ... ei, mutta minulle oli... Ah, ah! eno, minä olen niin iloinen. No mikä sitten? Niin, eno, Akseli tulee tänne, hän tulee tänäpänä. Veljesi?
Kaikki nuo ihmiset halusivat vain huvitusta, sillävälin kuin hän käveli hermostuneena ja jännityksessä, odottaen kaksi kertaa päivässä mitä uutisia posti tuo... Ei toivettakaan suoriutua heistä, jollei hän toitottaisi joka ilmansuuntaan, että hän oli kuin ahdistettu otus! Hän ei ennättänyt yhdestä paperista selvitä, ennenkuin jo toinen lensi hänen eteensä!
Wickfield'in huomio kiintyi häneen, niinkuin jotakin olisi joutunut hänen mieleensä. "Posti on tullut Indiasta, näen minä", lausui hän vähän vaiti oltuansa. "Niin on! ja kirjeitä Mr. Jack Maldon'ilta!" sanoi tohtori. "Vai niin!" "Rakas Jack parka!" lausui Mrs. Markleham, päätänsä pudistaen. "Tuota rasittavaa ilman-alaa! kuuluu olevan niinkuin eläisi hiekka-läjällä aurinko-lasin alla!
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Vastako postia vienyt No, sitten se hyvin saattaa nämäkin viedä meidän postintuoja palasi täältä jo iltayöstä eikä se tuo mitenkään ole saattanut sitä vast'ikään täältä viedä, kun jo on päivä puolisissa vaan se posti taitaakin tässä aina viroitella
Muutama päivä sen jälkeen jättivät nuot hyvät ystävät Valdemarsborg^in, jossa taasen oli hiljasta. Nuori kreivi Frans sai, heidän pois mentyä, vallan toisen luonteen. Hän puhui kuinka tuskallista maalla olo oli, kuinka mieluisasti hän matkustaisi Tukholmaan. Eräänä päivänä tuli posti, ja kreivi sai tuon odottamattoman ilmoituksen, että hänen kälynsä, eräs vanha neiti du Valmy, oli kuollut.
Ja yht'äkkiä oli pappilassa tyhjää ja hiljaista, vanhukset vain kotona. Rovasti luki kamarissaan lehtiä, joita posti päivällä oli tuonut. Professori istui yhä huoneessaan ja kirjoitti. Professorska luki salissa nojatuolissa. Professori kulki huoneen läpi, he puhuivat kuiskaten jotain. Sitten ilmaantui professori kirje kädessä rovastin huoneeseen ja käveli muutamia kertoja lattian yli.
Lybeck vainajakin alotti ongintansa kello kuudelta. »Mitäs herra tohtori ajattelee siitä?» »Jaa mistä?» »Siitä, että...» »Olen samaa mieltä kuin isäntäkin. Mutta nyt minun taitaa pitää lähteä.» »Minnekkä on semmoinen kiire?» Keksin jonkin syyn, että posti tulee tai jotakin semmoista. Kun en vain myöhästyisi iltasyönnistä...
Parhaimpansa koetti äiti häntä hoitaessa. Näytti siltä, että isä tyyntyisikin, että häviäisi pois se ikävä tunnelma mikä oli häneen jäänyt viime matkan jälkeen. Taaskin oli kesä, kaksi vuotta isän palauksen jälkeen. Tapana oli isällä noutaa posti kaupungin postikonttorista. Huvikseen käveli hän tuon matkan eikä suvainnut minun sitä hakea. Toisinaan sain kumminkin olla hänen matkassaan.
Ovi aukeni, ja sisään astui kaksi johtokunnan miestä, kirkkoväärti ja herastuomari. Rovasti läheni heitä lausuen hyvää päivää. »Kah, eikö täällä vielä muita olekaan», sanoi herastuomari. »Ei ole vielä», virkkoi Seppälä, »lienee siellä tietkin vähän tukossa, oli niin kauhea tuisku illalla.» »Kukahan nyt tulee?» sanoi kirkkoväärti. »Olleekohan posti, koska porokellon ääni kuuluu?»