United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se maksoi pojalle monta katkeraa kyyneltä; sillä koulukumppanit, jotka jo hänen ihailtun kauneutensa tähden kadehtivat ja kiusasivat häntä, eivät nyt jättäneet tuota kirjavaa lintua yhdeksikään päiväksi kynimättä ja hän olisi monta kertaa tahtonut käydä kerjäläislapsen ryysyissä, joita ei kukaan pilkannut.
No tässäpä tää on itsekin ... tää Pentti Akkimus, ja tää siltavouti joutaa tehdä kauppakirjat... Ka joutaa!... Nyt saa siis tämä jokiranta mennä jotta heilahtaa! Kirjoita jotta tuhatyksisata markkaa hintaa ja Myrkyn harjakkaat. Perhana... Nyt taitaa taas ottaa olkileipä! Luovutan ... vuokraan ranta-alueen Pentti Anna Liisan pojalle Myllärille.
Likaisesta saituudestaan huolimatta varasteli äiti nyt yhä talousrahoja ja levitti kyntensä ja oli valmis puremaan, jos hän tavattiin itse työssä aikoessaan lähettää pojalle kaksikymmentä frankia. Joka kerta syntyi tappelu, niin että ihmiset luulivat tuon vanhan myllyn hajoavan. Sitten tuli Antonin sairaaksi.
Santtu, Santtu! katso kinttusi! huudettiin kolmannelle pojalle, joka myöskin juoksi sisälinnaan pallin vieriessä hänen kintereillään: Hätä ei ole tämän näköinen! vastasi Santtu perille päästyään. Eihän vaan, mutta olitpa menettää linnan. Mitä niistä olista, kun kesät heiniä kasvaa! oli Santun vastaus.
"Mitä tahtoo lintu?" kysyi kuninkaan poika vanhalta noitamieheltä. "Oi, joka toki ymmärtäisi lintujen kieltä!" "Korkeasukuinen herra ja ruhtinas", sanoi noita, "minä sanon sinulle mitä lintu tahtoo". "Puhu mitä hän tahtoo, hyvä noitaukko", sanoi kuninkaan poika. "Joutsen sanoo: suurisukuinen ruhtinas, anna kultanen rengas minun kaulaani viedäkseni köyhälle pojalle, joka on minun ystäväni.
VILLE. Ei koske enää mihinkään. SILJA. Eikö koske? Rakas, oma poikani, olisiko se mahdollista. Jumala ehkä auttaa sinua terveeksi vielä... Voisitkohan syödä vähäisen? Että vahvistuisit. MAIJU. Minulla on sokeripala taskussa. Ville, tahdotko? SILJA. Kuuletko, lapsi, mitä Maiju sinulle antaa? Semmoista makeata kun hän on säästänyt Ville pojalle.
Oli sentähden onneksi pojalle, kun Kissa-Kerttu viimein, pojan noin kymmenvuotisena ollessa, tuskastui häneen niin, ett'ei voinut enää Jerikoa mökissä kärsiä, vaan toimitti hänet paimeneksi Sormulaan.
Qvinion teki, mitä väliä pitämätön mies, joka oli semmoisissa askareissa ja jolla oli tekemistä niin omituisen olennon kanssa, kuin minun, suinkin voi kohdellaksensa minua toisella tavalla, kuin muita, ja osaksi minä en koskaan kenellekään ihmiselle, miehelle tai pojalle, ilmoittanut, kuinka olin joutunut sinne enkä liioin vähimmälläkään tavalla näyttänyt suruani siitä.
Sinä ymmärrät minua?" lisäsi hän vakaasti hetken kuluttua Elille; "siitä hetkestä asti, jolloin huomaan sinun puhuvan ainoankaan sanan Anders Bjaaland'in pojalle, siitä hetkestä asti et enää syö minun leipääni. Ja ne rahat, joita silloin perinnöksi saat, niitä ei ole vaikea lukea. Kas niin, nyt voit mennä nukkumaan".
Tuo roikkuminen ja hyppiminen tuntui hänestä olevan aivan kuin vakinaista synnintekoa, jota tehtiin töikseen. Poika oli kohta täysi mies, eikä päiväkausiin tehnyt mitään muuta kuin urheili ja pyöräili. Se painosti äitiä. Hiljaiseen tapaansa hän joskus sanoikin, että hänen mielestään tuo on niin kovin turhaa. Mutta eihän heillä ollut työtä pojalle, eikä sitä voinut sentään palkkatöihinkään panna.