United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli viime keväänä päässyt koulusta ja oli nyt Hilvosen luona opetteleimassa mittariksi, sillä ukko aikoi virkansa jättää perinnöksi sisarensa pojalle, ja oli jo tavallaan ylempää saanut siihen luvankin. Kun ei mitään varsinaisia kiireellisiä töitä tähän tekään kuitenkaan ollut, oli ukko päättänyt aluksi totuttaa sisarensa poikaa metsissä kävelemään.
Kun tupaan tulivat, oli väki jo kaikki liikkeellä, ja Manta puki paraikaa pikku Jaakon ylle uutta nuttua, jonka hän oli pojalle tuonut. Sitte poikaa vietiin sylistä syliin ja kiitettiin uusia vaatteita niin, että pieni Jaakko jo itsekin rupesi tarkastelemaan mekkoansa, arvellen siinä olevan jotakin katsottavaa.
Hän ennätti niin pitkälle kuin kuusikkoon. Siinä hän istuutui hirren päälle ja pyyhki hikeä otsastansa. Palaisiko hän kotiinsa takaisin alkaakseen uutta elämää ja raastaakseen käsillänsä, niinkuin kaikki muut? Mutta miten silloin kävisi Karille ja pikku pojalle? ne tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, eikä hän ole semmoinen työmies, että ihmiset juuri paljon voisivat häntä käyttää.
Sillä sattuipa välistä niinkin, että Lisbet jonakin talvi-iltana kuljetti kotiinsa köyhän, viluisen eukon, jonka hän pani omaan sänkyynsä nukkumaan, istua roikutellen itse koko yön tuolilla. Tahi niin, että hän kyyneleet silmissä antoi viimeisen markkansa pienelle pojalle, joka kerjäsi kadunkulmassa. Sillä Hjortin perheellä oli aivan vanhanaikaiset mielipiteet hyväntekeväisyydestä.
Hän oli luonnollisesta oikeuden tunnosta hoitanut ja enentänyt perintöä halveksitun "sepän" pojalle, ehkä syvästi haavoittavalla ylpeydellä oli syösty takaisin hänen sovintoa tarjoava kätensä?
Toinen vanhempi, paksu herra, aukasi kukkaronsa ja heitti pienen hopearahan lasten eteen tielle. "NO, sinun eteesi se putosi ja sinulle hän sen heittikin", sanoi Elsa pojalle, "Kyllä se kuuluu, ei minulle eikä sinulle, vaan molemmille", arveli poika. "Mikä sinun nimes on?" sanoi Elsa. "Minun nimeni on Matti."
Sultan ei tosin voinut pojalle mitään ymmärrettävää vastausta antaa, kuitenkin se kovin haukkuen käänsi päänsä aitaan päin. Niin, ymmärrän mitä mietit, Sultan, Feliks sanoi. Me kiipeemme aidan yli. Luulen sen olevan meille paras, sillä voisi vielä viipyä kauan, ennenkuin he meitä linnassa kaipaavat ja sillä välin voisin minä märissä vaatteissani kuolemaan asti kylmettyä.
Vielä vanhana vapisten Kuulen kiihkosi kohinan: Mun oman vereni kiihkot Oman poikani povessa. Ota onni retkellesi! Kalervon pojalle voitto! JOUKKO. Kalervon pojalle voitto! Itkuni ihana poika! Mene, voita ja palaja! KULLERVO. Pois suruiset, hennot itkut! Irtautuen Armista. Hyvästi, emoni vanha! Joukolle. Joukko uljas, voiton tielle! Lähtee joukossa. Voitontielle, voitontielle!
Vaan kun ei isän mielestä sekään riittänyt, sanoi hän pojalle kuollessaan: »Ota sukseni», sanoi hän, »ja kun minut olet pyhän vuoren rinteelle haudannut, niin lähde hiihtämään ja hiihdä viikko pohjoiseen ja toinen luoteeseen, niin näet huimaavan vaaran ja sen alla kuohuvan kosken, jossa äitisi taatto asuu. Se neuvoo sinulle, mitä ei neuvonut minulle.»
Hän tulee toverini luo, katsoo häntä vähän aikaa ja sanoo sitten hänen pystyä tukkaansa kouraisten: »Tuhma pässi ... pököpää ... potattinaama.» Kaikki vanhat pojat rehahtavat nauramaan, ja kun opettaja, tyytyväisenä sukkeluuteensa, on mennyt, huudetaan pojalle: »Potattinaama, potattinaama!» ja tullaan häntä survimaan.