United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tähän asti oli poikani aina nimittänyt minua mammaksi. Että hän nyt tässä tuskan hetkessä lausui sanan »äiti», se ilmoitti minulle selvästi: sinä et ole yksin, sinulla on poika, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua, joka jakaa tuskasi, jolla ei ole maailmassa ketään muuta kuin sinä.
"On kortit ja on vielä muutakin", sanoi Heikki, ripustaen takkinsa aidan seipääsen ja osottaen lakkarista näkyvään pullon-kaulaan. "Onhan meillä tässä jouto-aikaa siksi kun poika tulee hevosten kanssa," sanoi Martti. "Mutta missä sinun on hevosesi, Jumppanen?" "Ei joutanut kotoa tänään, niin tulin jalka-torpparina." "No en minä välitä, kosk'ei isäntäkään.
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, päin Diomedeen iski jo kilpeä, sen läpi tutkain vaskinen tunkeutui, sopa kunnes kohtasi vankka. Raikuvin äänin huusi Lykaonin loistava poika: "Miehustas läpi laskin, etk' ole tuota, ma luulen, kestävä kauan, vaan ison maineen mulle jo tuotat."
"Suokaa anteeksi, puhun levollisesti; puhukaamme levollisesti!" Kapteeni istui ja tarttui vanhan naisen laihaan käteen. "Kuulkaa, kreivinna, nyt puhumme kokonaan liioittelematta." "Olipa," alkoi kapteeni vakavasti, vaan, niinkuin näytti, liikutettuna; "olipa aika, jolloin minäkin olin nuori, olin kadetti minä olin iloinen poika, kumppanieni ja opettajieni rakastama."
Se oli yhtä valkoinen kuin valkoisin kyyhkynen ja sen loistava höyhenpuku kilpaili valkeudessa aaltoja rakastavan joutsenen hopeapuvun kanssa. Tästäpä kaarne olikin kaikkien mieleen, ja erittäinkin suosi sitä jumaloista Hyperionin valoa-säteilevä poika, Foibo Apolloni, jonka varsinaiseksi mielilinnuksi se tuli. Tämä iloa tuottava onni ei kuitenkaan ollut pysyväinen.
Hän kyllä oli ruumiiltaan perin laiha ja kapeamuotoinen, mutta äärettömän rikkaan rovastin poika. Rovasti oli leski eikä hänellä ollut muita lapsia, kuin tämä poika, joka oli kuin papiksi luotu.
"Olen ajatellut", alkoi hän epäröiden, "jos sinulla, isä, ei ole mitään sitä vastaan ... minä ja onnettomuustoverini, Max Strömer, olemme sopineet ulkomaanmatkasta ... se on, hänhän on köyhä poika, mutta ajattelin ... se on, toivon, että olisit niin hyvä, isä, ja maksaisit hänen matkansa ... aiomme asettua Oxfordiin täksi vuodeksi, kunnes rangaistusaikamme on lopussa..."
Aivan maantien varrella aidalla, joka erotti koivikkometsän valtamaantiestä, istui toinen pieni poika kimppunen kuusenoksia olallaan. Hänellä oli päällään ruskea pumpulinuttu, repaleiset, viileät kesähousut ja päässä leveälierinen, vanha olkilakki, josta koristenauha nähtävästi oli pois ratkottu. Hänen jalkansa olivat paljaat ja päivettyneet.
Salin nurkassa istui suuri ja ruma äijä, jolla oli tavattoman iso nenä. Hänen edessään seisoi pieni, sievä poika, jolta vaari äreästi tiukkasi jotakin asiaa. Kun poika ei vastannut hänen mielikseen, ärtyi vaari ärtymistään ja tempasi lopuksi pojan kämmentensä väliin ja puristi häntä niin että poika kävi aivan siniseksi. Katsos, mitä tuo vaari tekee, sanoi M. veljelleen, mennään auttamaan poikaa.
"Saattakaa minut kotiin," pyysi hän läsnä olevia, "minä voin sangen huonosti." Mutta ei kukaan hievahtanut paikaltaan. Sill'aikaa olivat isä ja poika menneet kabinettiin, jossa, paitsi jo mainittua peitettä, ei ollut huonekaluja ensinkään. Eikä siellä näkynyt ketään ihmistä.