United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sisäpolitiikan johdon hän täydellä luottamuksella uskoi Goremykinille. Tuo 76-vuotias vanhus horjui: pitikö hänen pitää kiinni nuoruutensa ja miesikänsä valtiomieskäsityksistä vaiko keskustella blokin kanssa kokoomusministeristön muodostamisesta, jota monet hänen kabinettinsa jäsenet jo salaa olivat tehneet.
Pitikö häntä rikasta ja uhkeaa Ojamylläriä sentähden kutsuttaman papin luo taikka oikein tuomarin eteen, koko kylän puheeksi ja nauruksi? Semmoiset mietteet olivat lohaista Antin pään. Tunti tunnilta kului. Nyt tuli myös Jaakko kotiin, joka iltapäivällä oli ollut kylässä, ja kun äiti jo oli levolla ja isällä taaskin oli pilvinen tuuli, meni hänkin pian maata.
Leeni ei tiennyt pitikö hänen istua vai seisoa, ja Lauri seisoi ensin oven suussa vaan rupesi sitte kulkemaan ympäri huonetta katsellen ja ihmetellen kaikkea tuota komeutta. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut, ja he alkoivat jo epäillä, olivatko todellakin joutuneet oikeaan paikkaan. Vihdoin kuitenkin aukeni ovi ja palvelija käski heidät astumaan sisään nuoren neidin kamariin.
Sitten oli hän jo ollut menemäisillään itsensä armollisen herran luo, mutta oikeaan aikaan juohtui hänelle mieleen, että mitä neiti Roosa ei ollut saanut selville, se kyllä häneltäkin jäisi auttamatta. Niinpä palasi hän asiansa toimittamatta ja suruisempana, kuin oli mennyt, takaisin "lastensa" luo. Pitikö hänen tosiaankin panna tavarat kokoon, kuten neiti Roosa oli käskenyt.
"Hän on varmaankin paljon viisaampi isääni", ajatteli Aino, ja isänsä nosti silmänsä kirjastaan kysyäkseen oliko hän muistanut panna kalan likoon ja silittää papin kauluksen huomiseksi ja pitikö hän Hottentottien tavoista, mutta silloin olivat Ainon ajatukset muualla, kaukana täältä. Kolmas luku. Kylässä ja kotosalla; kotosalla ja kuitenkin kylässä.
Koetin rukoilla enemmän ja muistaa häntä niin usein kuin omilta toiveiltani ja asioiltani ja ajatuksiltani joudin. Mutta eihän jumala voinut olla pääasia minun elämässäni niin, kuin hän oli rukouksissani. Pitikö minun rukoilla, että hän muuttuisi pääasiaksi?
Hän tunsi näitten ihmisten läsnä olon rasittavan itseään; hän ei tiennyt pitikö hänen tervehtiä heitä vai eikö; väliin he tuijottivat häneen aikomattakaan edes tervehtiä, väliin he taas nyykäyttivät päätään, juuri silloin kuin hän katsoi pois päästäkseen heidän tuijottamisestaan, ja silloin hän tuskin ennätti nyykäyttää heille vastaukseksi.
"Ja kuitenkin on konnamaista antautua näin!" Oli tuskallinen kysymys, pitikö hänen noudattaa mieltänsä ja siten tulla syypääksi perheensä turmioon sekä saattaa kotipaikkansa tulen ja liekkien valtaan, vai pitikö hänen kukistaa miehuutensa ja sitten elää koko aikansa pelkurina omien silmiensä edessä?
Minä mietin, pitikö minun sanoa syyksi, etten voinut hyvin, ja paeta en tiedä mihin uljaalla kimollani, kun Dora ja Miss Mills kohtasivat minut. "Mr. Copperfield", sanoi Miss Mills, "te olette raskasmielinen". Minä pyysin anteeksi. En ollenkaan. "Ja Dora", sanoi Miss Mills, "sinä olet raskasmielinen". "En! En suinkaan!"
Usein laski Kuisma hänen kanssaan tuollaista todensekaista leikkiä, usein kärtti hän sanoja ja taikoja, mutta ei ollut Jouko kuitenkaan varma siitä, uskoiko se niihin, vai pitikö vain pilkkanaan sekä isää että häntä ja kaikkia, jotka taikoihin luottivat.