United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuota ihmetteli kyökkipiika ja pian muutkin piiat; mutta eipä uskaltanut kukaan puhua siitä rouvalle. Myöskin ihmettelivät he minkä tähden rouva lateli pöydälle ylikerrassa Kiinan porsliini-astioita, joiden tyhjyyttä somat kannet peittivät.
Niin, herra Markus, piika hän on kuten muutkin piiat ja että hän osaa niin mahtavoida, ei teidän sentähden tarvitse menetellä kuin olisi amtmannin neiti itse. Siten vaan ihmisiä liehakoidaan, eikä kukaan voi enää ohjata heitä". Näin sanoen läheni rouvakin ovea, pyyhkien juomalasia, jossa aikoi vadelmamehua ja seltteriä sekoittaa.
Piiat pesivät rannalla vaatteita ja sitä mukaa kuin hierotuksi saivat asettivat niitä kuivamaan joko nurmelle tahi pajupensaille. Pesutulen luona leipoi paljaspaitainen Anni savileipiä naatikkasavesta ja koetti paistaa niitä rikkonaisella aironkappaleella.
Laitin piiat etsimähän Eipä piiat löytänynnä, Piiat etsi pirran puuta. Läksin itse etsimähän Kolmen koirani keralla, Viien, kuuen villahännän, Seitsemän sepelikaulan.
Sillä ylivartia, alavartiat ja ruan keittäjät, piiat, halon hakkaajat j.n.e. eivät maksaneet mitään. He olivat kaikki vaivaisten huoneeseen kuuluvia. Herra Kappalainen, holhojat, Toivonen ja Elsa eivät tahtoneet mitään vaivastaan ja rakkauden työstänsä.
Ptruu!... Hyvää päivää! hyvää päivää! ... ptruu! ... terveisiä ruustinnalta ja rovastilta, käskivät sanoa... Tuleppas, hyvä mies, auttamaan, kun olen vaipunut tänne rekeen niin syvälle, etten ... ptruu! ... pappilan piiat niin peittelivät ja laittelivat ... minut ... tänne ... niin että ... ptruu! ... nyt se menee ... tule nyt hevosta pitelemään, että se ei ... että minä ... kah no! ... ptruu!
Ja sitten kavahtaen hereille hän vakuutti tarkkaan kuunnelleensa joka sanaa. »Kesäksi», jatkoi kreivi Menteith, tästä puolustuspuheesta lukua pitämättä, »on täällä tapana lähettää karja vuorille laitumelle, ja kylän sekä kartanon piiat käyvät aamuin, illoin siellä lehmiä lypsämässä.
Itse nauraisin isännät, kaikki piiat pilkkoaisin, nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mi sinulla, poikueni? On sulle satunen saanut Pohjolassa käyessäsi, vainko liioin syötyäsi, syötyäsi, juotuasi olet öisillä sijoilla nähnyt outoja unia?" Silloin lieto Lemminkäinen sai tuossa sanoneheksi: "Akat noita arvelkohot öisiä unennäköjä!
Pappa lähettiläskunnassa meni heitä vastaanottamaan; piiat kaikki olivat juosseet sotamiehiä katselemaan; mammaa ei näkynyt, ei kuulunut missään koko talossa.
Hiljaa vaan painoi oven kiini, huokaili hetken aikaa ja alkoi sitte etsiä lohdutusta jumalansanasta. Iltapäivällä alkoi taas entinen touhu sekä puodissa että muualla talossa. Mutta emäntää ei nähty ollenkaan. Piiat juoksivat kuin päättömät; paljo olisi ollut tehtävää, vaan eivät tienneet, mihin ryhtyä. Emännältä ei saatu mitään neuvoja, ei edes aitan avainta.