United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen kaiken ymmärtäminen oli perin vaikeata, mutta sen verran kävi kuitenkin selville, että täällä täytyi olla paljon kultaa, ja kun vain saataisiin selville paikka, mistä he sitä kokosivat, sitä voisi saada halvalla tai ihan ilman korvausta.
Jos jostakin muusta kiertotähdestä, jossa asukkaiden sivistyskanta ja älyvoima olisi monta vertaa mahtavampi kuin meidän, esimerkiksi Mars-tähdestä, missä muutamain taivaantuntijain vakuutuksen mukaan viljelys ja viisaus on monta miljoonaa vuotta meikäläisten edellä meidän maamme päälle yht'äkkiä ilmestyisi, äärettömän suurilla ilmalaivoilla purjehtien, lumivalkoisia olentoja, vaikkapa tuon onnellisen, tuhatvuotisen valtakunnan edustajia, jossa ei enää mitään moitteen-alaista ole; jos nämä kummalliset Jumalan-luomat korkeamman sivistyksensä ja jonkun sanomattomasti jalomielisen uskonnon nimessä, jonka ylevyyttä me emme pysty käsittämään, meiltä veisivät kaikki mitä meillä on ja hävittäisivät meidät, tämän maapallon asukkaat, viimeiseen sieluun saakka, joko suorastaan tappamalla tai esim. raskaan orjatyön kautta, asettuen sitten kaikessa mukavuudessa itse herroiksi elämään tämän viheliäisen ihmiskunnan raunioille ja kehittämään täällä kehittämistään tuhatvuotisen valtakuntansa perin oivallisia peri-aatteita; niin olisi kai tämä tämmöinen tapaus korkeamman sivistyksen, jalomman uskonnon ja ainakin tuon kiertotähden asukkaiden kannalta katsoen aivan oikeutettu, maapallon valloitus heidän kauttansa tietysti suuri askel eteenpäin kiertotähtien yhteisessä historiassa, ja noiden lumivalkoisten, arvattavasti myöskin hienopukuisten muukalaisten rinnalla olisivat Euroopan ihanimmatkin kaunottaret petomaisia punanahkoja, joiden täytyisi väistyä pois kilpailijain tieltä ja joiden olemassa-olo ei enää tuntuisi oikeutetulta.
Nythän hän saisi toteuttaa nuo ainaiset unelmansa, pääsisi matkustelemaan, kauvas ulkomaille näkemään ja kuulemaan ja oppimaan. Vaan sitten tuli tauti, tärveli miehen perin pohjin. Mitäpä hän enää niillä rahoilla, oli hän silloin katkerasti ajatellut, mitä tekisi hän ulkomailla tai muualla, hän, jolle jo hauta melkein oli auki kaivettu?
Tarvitaan nauhasolmu siellä, toinen täällä, tarvitaan milloin yhtä, milloin toista, hyvänen aika! Sehän on vallan luonnollista. Tuon kaiken tunnen minä perin pohjin. No, sanoppas nyt...» Elise kiitti sydämmestänsä Gunilla rouvaa, mutta ei tahtonut käyttää hyväkseen hänen ystävällistä tarjoustansa. Tytärten piti ajoissa oppia asettamaan suu säkkiä myöten. Gunilla rouva vastasi: «Niin, niin!
Hän tunsi saaneensa maistaa elämän todellisuuden ensi karvaan palan, mutta hän tahtoi niellä sen alas arvokkaasti ja kestävästi. Hän tahtoi kärsiä yksin, ja kärsiä perin pohjin, sillä tuossa kärsimyksessähän se hänen elämänsä sulouskin oli.
Hän teki sen perin hyväntahtoisella tavalla: hän oli väkivaltaisen venäläistyttämisen vastustaja, mutta vastusti myöskin lättiläisten ja virolaisten saksalaistuttamista, mikä muka tapahtui siten, että evankelis-luterilaisessa jumalanpalveluksessa käytettiin vain saksan kieltä. Järjestäköön siis hallitus asian niin, että lättiläisille ja virolaisille saarnataan heidän omalla kielellään.
CLETO. Hän osasi varsin erinomaisella tavalla puhua. FEDERICO. Tietty se, kun anoppeja vastaan puhutaan, aina silloin hyvin puhutaan. On oikein sääli häntä, hänessä asui niin nerokkaita mietteitä! Hän olisi siirtänyt molemmat anoppini kolmanteen asteesen. Ja te, Don Cleto, tekin olitte jo hankkeenne tehneet? CLETO. Kaikki oli perin hyvin eukko oli altis minua seuraamaan. FEDERICO. Mikä onni!
Ylkä istuu nyt pöydän taakse, hänen laulajansa laulaa morsiamen talon kunniaksi: Lankoiseni lintuiseni Langot linnukaisueni! La' kyselen kannattelen Perin pohjin poimittelen. Onko nääliä vävyllä Onko nälän poikasia? Viekää velloni hevonen, Se on velloni hevonen Mik' on hurstiin huputeltu Synnykseltä suitset päässä.
Helmikaulusta ja rannerengas, jotka perin äidiltä, ovat myydyt vähempään, kuin puoleen arvoonsa; ja koralli-koriste, jonka isä antoi morsiuslahjaksi minulle, heitettiin suorastaan pois ilmaiseksi. Mutta minä en koskaan jätä Mr. Micawber'ia. Ei!" huudahti Mrs. Micawber vielä enemmän liikutettuna, kuin ennen. "Minä en koskaan tee sitä! Ei maksa vaivaa pyytää sitä minulta!"
"Kyllä ... saat, luonnollisesti", vastasi Robert hiukan kärsimättömästi. "No, silloin minä neuvon sinua joksikin aikaa keskeyttämään työsi. Ota hiukan lomaa ja matkusta. Nykyään olet kokonaan säännöttömässä mielentilassa ja siitähän on luonnollisesti seurauksena, etteivät pyrintösi onnistu, etteivät saarnasi tuota siunausta ja että terveytesi sen ohessa turmeltuu perin pohjin."