United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelon aiheuttama mutina keskeytti keisarillisen puhujan. "He laskivat maihin Epirus vetuksen satamissa, valloittivat Vanhasta Dodonasta lounaaseen olevat Nikopoliksen ja Ankisuksen kaupungit ja valtasivat suuren joukon näillä vesillä olevia aluksiamme. "Tähän saakka ilmoittamani seikat lienevät olleet omiaan herättämään harmianne barbaarien hävyttömyyden johdosta.
Tuska, jonka vallassa Suur-isoäiti lopulleen kaksikymmentä kuukautta oli ollut, väikkyen sekavissa pelon ja toivon tunteissa miehensä ja poikansa kohtalosta, se tuska oli koskenut myöskin kovasti muihin heidän läheisimpiinsä.
He ovat muuttaneet pelon omasta rikoksestaan teidän velttouteenne, joita kaikkia se ajaapi yhteen, että halaatte samaa, vihaatte samaa, pelkäätte samaa. Mutta tämä on hyvien kesken ystävyyttä, pahojen kesken lahkokunnallisuutta.
Kun tuokin fransiskaani, joka istuu vaunun perällä, katsahtaa meihin, niin tuntuu siltä kuin hän siinä silmänräpäyksessä olisi selvillä siitä, mitä me olemme. Se herättää jonkinlaista pelon ja harmin sekaista kunnioituksen tunnetta.
Muuten tämä mielenliikutus perustuu vain epäilykseen ja epäluuloon; sillä jonkun pahan välttäminen, kun on syytä sitä pelätä, ei ole mustasukkaisuutta. Epäröimisestä. Epäröiminen on myöskin pelon laji, joka pidättää sielua ikäänkuin horjuvassa tilassa useiden tekojen välillä, joihin se saattaisi ryhtyä, eikä siis pane sitä ryhtymään yhteenkään niistä.
Mutta tämä ensimmäinen yhtymys Kaikkivaltiaan kanssa, hämärä tunne ikuisen oikeuden olemassaolosta, sai Bengtissä pikemminkin taikauskoisen pelon luonteen. Hänen mielessään se yhdistyi uhkauksiin, joita Åke Henning viimeksi tavattaessa oli lausunut.
Niin, nähkääs luutnantti, toisti ukko, pelon alaisesti katsoen oveen päin. Niin, nähkääs luutnantti, äitillä, joka on kaikessa nyt vähän väärin Emiliä kohtaan. Niin, minä tunnen historian alun. Gyllensvingel... Niin ... vai niin, niin, sitten tietää luutnantti kaikki tyyni. En, en kaikkea, paras notarius; minä arvaan... Mitä? Että te... Että minä ... mitä sitten?
"Cineas, filosofia voi miehistyttää filosofia kuoleman tullen ja saattaa hänen kuolemaan tyvenesti; mutta Kristus voi poistaa kaiken kuoleman pelon heikoista vaimoista ja pienistä lapsista. Hänen rakkautensa se on, joka tämän tekee." "Ja nyt minun sieluni kiintyy Häneen. Hän tukee minua. Minä rakastan Häntä ja olen peloton. Voi, jospa sinulla olisi tämä rakkaus!
Elina, jos nyt tulisi mahtava ritari ja veisi sinut linnaansa, jossa sinulla olisi kamarineitseitä ja kannuspoikia; silkkivaatteet ja loistavat salit? Ritari, sanotte? Ritari. Ja tuo tanskalainen lähettiläs tulee tänne tänä yönä. Tänä yönä. Jos on niin, niin pelkään tulkita sanojanne. Niissä ei ole pelon syytä, ellet tahdo tulkita niitä väärin. Aikomukseni ei tosiaan ole pakottaa sinua.
"Ei ole mitään vaaraa", hän lausui, "eikä pelon syytä, armas puolisoni. Ken uskaltaisi panna kiinni sinun?" Helena vapisi ja itki. "Minä olen semmoinen pelkuri", hän sanoi, "minä en voi vastustaa vaaraa." "Vaaraa! Ei! sinä olet liian hento joutumaan edes vaaran pelkoon. Eikä turmio koskaan kohtaa sinua, niin kauan kuin minä elän." "Eikö olisi parempi, että pakenisin?" kysyi Helena arasti.