United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
PAULI. Isäni sen herjän kerran kuolon kidasta osti vapaaksi, ja siitä on alku Kuuselan köyhyyteen. Mutta rientäkäämme matkamme päähän. TYKO. Heille esittelemme itseämme matkustavina vierailta mailta. PAULI. Mistä maasta, veljeni? TYKO. Franskan maalta. PAULI. Ja vaeltelemme, tutkien kansakuntain eloa täällä pohjoisissa maissa. Tämän pelin synkeällä mielellä aloitan. Olkoon menneeksi!
Kaikki, kaikki, Mit' onnen-autuaaksi sanotaan, Hän olennossaan yhdistävän näkyi. Hänen huulillensa rakkaus ja murhe On pannut makeuden salaisen, Jok' olis herkku taivaan jumalille. PAULI. Nyt hourit, veljein. TYKO. Toista naista ottaa Ja hänen kanssaan syödä, juoda, maata, Mut sitä taivaan iloleikkiä, Jota leikitsevät sielut lemmekkäät, Ei saada nauttia!
PAULI. Tyko, muistanpa liiton, jonka teimme verisellä kummulla tappeluspäivän hämärtyessä, minä muistan sen ja seuraan sinua. TYKO. Ei, Pauli; sä suojaksi isän vanhan jäät, se on sun tehtäväs. Hän, joka kerran pojaksensa sanoi minua, hän on rikas, menestyy elossa hyvin; ja toiseksi, hän on minut hylännyt; kuitenkin suon hänelle alati kaikkea hyvää.
PAULI. Se ei tapahdu. TYKO. Ken taitaa mua estää? PAULI. Tyko, sua rukoilen: ole järkevä. TYKO. Tehtäväni teen. Oi kuolema! Minä kohta, kohta joko itseni ilmoitan tai siirryn pyrstötähden kaukamatkoihin tästä ihanasta helvetin auringosta, joka mua puoleensa vetää ja taasen puolestansa viskaisee hävityksen kylmyyteen. Mikä tuska tämä teeskellys isäimme huoneissa!
TYKO. Muistelenpa usein sinua ja synnyinmaatani ylhäällä Pohjassa täällä. PAULI. Koska ehtoosilla otava täällä kirkkaana loistaa, katsahda joskus sitä kohden. TYKO. Usein, veljeni, usein. Koska miekkaansa siellä Kaleva jälleen kohottaa, tänne katseeni teroitan ja tiedän Paulin löytyvän seitsentähtisen alla täällä. Nyt, onko hyvin kaikki? PAULI. Oi, jos niin olis!
TYKO. Nyt seuraa minua vähän matkaa, viivy muutama päivä sillä retkellä, ja sitten takaisin palaat jalona Kuuselan poikana. PAULI. Niinpä teen. TYKO. Tuossa Yrjö, joka myöskin jättää täytyy No, Yrjö? YRJ
PAULI. Täss' seisomme, ja korkeuden kättä, Mi johti meitä tieltä vaivojen, Nyt kiittäkäämme. TYKO. Mutta katsos, ilma Jo ylenee ja vaisust' ukko vilkkuu Tuoll' ääriss' avaruuden kaukaisissa. Kaikk' onnen myrsky, taivaallinen itku, Kuva sielujemme vallattomast' ilost'.
PAULI. Uraalin kaivannoista karkasimme Ja vaelsimme matkan ankaran Ja kotomaalle ehdeimme niin viimein; Täss' olemme nyt tuntemattomina Jo aikaelleet toista viikkoa. Mut miksi kertoelen tätä sulle, Jok' itse etunenäss' aina kuljit? TYKO. Kun taivas näkyi, tieni jyrkästi Helvettiin alas kääntyi. Hirmuista! PAULI. Sä etkö taida häntä unohtaa? TYKO. Hän kaunis on!
TYKO. Kaunis sisarpari! Mutta miksi käyn sivuasioihin nyt? Oi! minä harhailen. Aatokseni myrskyisessä mailmassa eksyen käyn, ja milloin piirittää mua metsien yö, milloin taasen lakeus eteeni välkähtää. Mitä kertoili neito? Asian ihanan, ja taasen näyttää sätehensä toivon aurinko. PAULI. Iloista oli tätä tarinaa kuullella. Se Elman povesta on syntyisin, sen huomata taitaa.
Se kaiketi on sulle kuolemaksi, Vaan oletpa sen ansainnut. No, Tyko, Nyt katso ylös. Oletko sä mykkä? TYKO. No, mitä tahdot? PAULI. Mitä mietiskelet Ja päätät tehdäksemme, ystäväni?