United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut nyt mordieu! nyt tunnen Franskan herrat, Ne kavaltavat kansantutkijat. Miks' tämä pilkka, tämä narripeli? MAUNO. Jaa, Paulini. No, no, sua syleilen Mä kerran taas, sä kaukaa tullut vieras. PAULI. Min teimme, lyödäksemme leikkiä Ei tehtykään, vaan syystä tärkeemmästä. NIILO. Hoo! terve, terve, vanhat kumppanit.
TYKO. Se ei ollut paimen. PAULI. Yrjön torvi! Mä miehen näen mäen rinteellä tuolla. Hän lähenee meitä. TYKO. Kasvinkumppanimme, tule pian, kiirehdi! Lämpöisempi kädenpuristus ei ole sua vartonut vielä. PAULI. Tuossa on hän. YRJ
Suo anteiks', enpä kärsi Mä pitkää rakkauden ilmoitusta Hiuskarvan hienost' esiin saatettuna Ja imarruksen makeutta täynnä. Näin sanoin. Minkä vastauksen saan? Tää sointo autuas, mi oli tämä, Mi virtas hänen armailt' huuliltansa? Kuin hämärässä seison! Leimaus Mun päällein ihana on langennut Ja heijaisnut mun näköni. PAULI. Siis ei? Mun Paulini! PAULI. Mä olen onnellinen!
Köysi tai pyövelin kirves ei ollut enään kaulastani kaukana. PAULI. Te pelastuitte kuitenkin. NIILO. Hän, joka mun vaaraan saattoi, mun pelasti taas. TYKO. Herra Mauno? Uskonpa hänet yleväksi mieheksi. NIILO. Sydän kultainen ja rehellinen mieli on miehellä, se vihansuopansakin myöntää täytyy.
Ensimmäinen laukaus olis ollut Maunon ja Markus luultavasti keikahtanut tanterelle. Pistoleita tahdon myötäni tuoda; eipä tiedä kuinka käy. Mutta parasta toivon; sillä huomaanpa onnen mua seuraavan. TYKO. Nyt tulkoon hävitys ja kuolema! PAULI. Niin vimmattu. TYKO. Kaikk' on kuin unennäkö. No, ystäväni, mistä tulimme Ja koska tähän taivashelvettiin?
TYKO. Pois, Yrjö! Tilinsä minulle on suurempi. Niilo! PAULI. Nyt ole niinkuin taivaan sineys, Mun Tykoni. Sun asias oikea Ja vapaa sydämmes sua nostakoon! YRJ
Sen vannoimme esi-isiemme luitten, oman tuntomme ja kuolemattoman sielumme nimessä, ja todistajiksi huusimme Jumalan ja taivaan. PAULI. Ankara vala! TYKO. Tämä tapahtui kunnaalla siellä, josta maantie alas lakeuteen kärmeilee ja äärettömän kauas silmä ehtii. Ja oli se ilta sunnuntain, ja pimeät pilvet, raskaasti kiiriskellen ylitsemme, peitit korkeuden kannen.
TYKO. Mitä lupasin, sen täytän, enkä unohda esitystänne, josta kenties on hyöty teille molemmille. NIILO. Kätenne! TYKO. Tässä. NIILO. Oivallista! Enemmin viiniä! Ihanassa hourauksessa meiltä menköön kaunis kesä-yö. Enemmin viiniä! PAULI. Mitä, ystäväni! Kävisitkö narritukseen? TYKO. Puhemieheksensä rupeen. Paras keino neitoa koetella. YRJ
PAULI. Sä pilvipatsas tuossa, purjehdi Uraalin vuorille ja terveisemme Vie unisille vartijoille siellä, Ja kerro vapauden ihanuudest'. Oi onnen hetki, ilta armahin! TYKO. Kernaasti vuosikaudet kulkisin, Suot sotkisin, tiet monimäkiset Hymyhuulin käisin, kun vaan tieni päässä Mull' olis tiedossa viel' ilta toinen Tainkaltainen kuin tämä.
TYKO. Mutta rohkenenko tähän toivoon antauta? Käynkö päästämään solmua, jonka vasta sidoin? Nytpä tahdon olla varokas, enkä mihinkään luottaa, ennenkuin visseyden näen. Kankaalle, Pauli! V